Kuinka Ensiferum päätyi äänittämään Two Paths -albumin nauhalle osa 2

Anssi Kippo Äänitys, Laulusaundi, Miksaus 0

Edellisessä osassa luit, kuinka Ensiferum-yhtyeen jäsenet ällistyivät demosessiossa kelanauha- ja tietokoneäänityksen valtavista eroista. Kävimme läpi rumpujen, basson sekä komppikitaroiden taltiointiprosessin ja tutustuimme käyttämiini äänitystekniikoihin. Jatketaanpa nyt siis laululla, hanurilla sekä miksauksella kirjoitukseni kakkososassa, jossa kerron, kuinka Ensiferum päätyi äänittämään Two Paths -albumin nauhalle.

Lue myös tämä aiheeseen liittyvä postaus: Kuinka Ensiferum päätyi äänittämään Two Paths -albumin nauhalle, osa 1

Petrin liidilaulut

Oli mahtavaa nähdä Petri Lindroosin reaktio, kun hän ensi kerran kuuli äännähtelyään kelanauhalle taltioituna. Vuosikausien tietokoneäänitysten jälkeen oli suuri ilo näyttää Petrille, mille hän oikeasti kuulostaa ja kuinka paljon enemmän nauhalle taltioituukaan.

Laulumikrofonina käytin Neumann U67 -putkimikkiä 60-luvulta ja etuasteena toimi Trident Vector 432 -miksauspöydän mikkietunen. Eq:lla leikkasin hieman mutaa äänestä poies ja kanavainserttiin tyrkkäsin kaksi 1176-hardwarekompressoria äänitysvaiheessa huippuja tasoittamaan. Äänitän aina niin valmista saundia kuin mahdollista ja tätä työskentelytapaa jokainen luonani käynyt bändi rakastaa. Koko session ajan kuuntelemme 95% valmista saundia sekä miksausta.

Anssin tapa äänittää on mahtava. Hän haluaa löytää parhaan mahdollisen saundin sekä sävyn rumpuihin, bassoon, kitaroihin, lauluun jne heti kättelyssä. Kun saat raidan äänitettyä, se kuulostaa jo lähes valmiilta miksaukselta. Tämän myötä ei itse miksauksessa tarvitse juuri pohtia, että mihinkäs suuntaan saundia pitäisikään viedä.
–Sami Hinkka, basso

Kun olen vuosien saatossa saanut moneen otteeseen kunnian hassutella Petrin kanssa, olemme kehittäneet hienon tavan äänittää yhdessä. Tiedän mihin hän kykenee ja hän tietää, etten hyväksy mitää muuta kuin parasta, joten sellaista saan aina kolmen ensimmäisen oton aikana. Yleensä juurikin jo ensimmäisellä otolla.

Uskon vakaasti, että kun jokainen bändin jäsen minut mukaan lukien tekee aina parhaansa, lopputulos ei mitenkään voisi olla parempi. Ja jos voisi, emme silloin olisikaan antaneet parastamme. Kannustan tällaista ajattelutapaa jokaiselle ja vieläpä kaikilla elämän osa-alueilla. Miksi haluaisit tehdä jotain vain puoliksi hyvin? Teemme albumeita, jotka jäävät elämään pitkään senkin jälkeen, kun olemme siirtyneet ajasta ikuisuuteen, joten on paljon siistimpää tehdä todella hienoja asioita suoraan sydämestä keskinkertaisen ja puolivillaisen sijaan.

Kelanauhaäänityksessä on omat haasteensa, sillä et voi äänittää useita ottoja ja valikoida niistä käyttökelpoisimpia joskus myöhemmin. Aina äänitysnappia painaessasi aiempi otto valituilta raidoilta siitä kohdasta lähtien jyräytyypi yli. Kävin aiheesta huikean koulun, kun taltioin Children Of Bodom -yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia nauhalle. Uudelleenäänitimme juttuja tyyliin: “noi kaksi nuottia soolosta, tuossa kohdassa” ja virheitä ei saanut tapahtua. Osittain juuri noiden sessioiden ansiosta opin sangen hyväksi kelanauhurin käyttäjäksi. Petrin lauluäänitykset sujuivat Two Paths -lätylle kuin rasvattuna enkä muista, että meillä olisi koskaan ollut näin leppoisaa sessiota näin fiiliksentäyteisellä lopputuloksella.

…kelalle nauhoittaminen ei ollutkaan niin työlästä, kuin aluksi pelkäsin.
–Petri Lindroos, laulu / kitara

Oletko jo lukenut: 5 asiaa, joita et tiennyt Children Of Bodomin Something Wild -debyyttialbumista

Tietokonehommat, nauha ja vinyyli

Kun kaikki kelanauhalle äänitettävät raidat oli nauhoitettu, synkkasin nauhurin tietokoneeseen ja siirsin rummut, bassot, komppikepukat sekä Peten liidilaulut nauhalta koneen äänisoftaan. Kaikki muut instrumentit äänitettäisiin tietokoneelle ilman, että kelanauhuri pyörisi joka otolla mukana eli näin emme suotta kuluttaisi nauhaa.

Kulahtaneen nauhan takia Queen-yhtyeen huikealle Bohemian Rhapsody -kipaleelle meinasi käydä köpelösti. Aiheesta löytyypi mielenkiintoinen haastattelu Joe.co.uk -sivustolla täällä. Äänitysten tuoksinassa kitaristi Brian May huomasi nauhan kuluneen niin paljon, että siitä pystyi näkemään läpi! Toisinaan vanhoja nauhoja vaivaavasta “sticky tape syndromesta”, eli tahmean nauhan syndroomasta kerron funeral doom metal -yhtye Skepticismin legendaarisen Stormcrowfleet-albumin uudelleenmiksausta käsittelevässä kirjoituksessani täällä.

Kun kaikki äänitykset oli tehty, deletoin nauhalta koneelle siirtämäni raidat ja kytkin kelanauhurin jälleen tietokoneen kanssa synkkaan. Pidimme siis rummut, bassot, rytmikitarat sekä Petrin liidilaulut täysin analogisena alusta loppuun asti välittääksemme lopputuloksessa mahdollisimman paljon aitoa tulkintaa.

Eritoten jos nautit albumia vinyyliltä, kuulet huomattavasti enemmän sävyjä muihin formaatteihin verrattuna. Tarkoitan tällä saundia sekä sitä, mitä äänitysvaiheessa nauhalle taltioitui. Osa siitä hyvästä välittyy toki myös digitaalisistakin versioista. Jos kuitenkin haluat kuulla albumin samoin, kuin me studiossa siitä nautimme, suosittelen lämpimästi vinyyliversiota. Lue lisää formaattien välisistä hämmentävän suurista eroista erittäin kattavassa Vinyylilevyt ja kuinka parantaa musiikkinautintoa -blogikirjoituksessani täältä.

Hanurihommat ja outro

Yhden mikin sijaan taltioin haitarin, akustisen kitaran, nyckelharpan ja muutaman muun instrumentin käyttäen kahden mikrofonin taktiikkaa. Inspiraatio tähän tuli legendaariselta Bruce Swedieniltä, joka on äänittänyt sekä miksannut Michael Jacksonin ja lukuisten muiden huippuartistien musiikkia. Pikaisen A/B-vertailun jälkeen päädyimme joka kerta käyttämään stereoparia, eli kahta mikrofonia akustisten instrumenttien taltioimiseen. Tämä antoi niille huomattavasti suuremman syvyysvaikutelman. Teimme myös siistin hanuri-vertailun ja pysytäänpä nyt yhä siis vain instrumentti-asioissa.

Huippulahjakas Netta Skog on digiharmonikan maailmanmestari, joten hän soittaa yllätys yllätys digitaalista soitinta. Verrattuamme analogista ja digitaalista haitaria päädyimme yksimielisesti soittamaan kaikki levyn hanuri-osiot analogisella vanhan liiton haitarilla. Voit todellakin aistia Netan soittotatsin ohella myös hänen hymynsä, kun kuuntelet haitari-osioita. Digihanurilla vetelimme kaikki pädit, jouset ja muut synteettiset saundit.

Ajatus outrosta pullahti esiin vasta aivan viimeisten äänityspäivien kantturoissa. Kun sovitus oli kuosissa, laitoin bändin soittamaan kaikki instrumentit yhtä aikaa livenä ja taltioin tämän nauhalle. Levylle päätyi outron toinen otto ja tämä on ainoa kappale, missä Netan laulu on äänitetty nauhalle. Lauluraidan ensimmäinen otto oli lopullinen ja itselläni äänityksen aikana vierähti kyynel poskelle, joka yleensä tapahtuu solistin valtavan tunteen palon ansiosta.

Albumin miksaus muutamassa päivässä

Two Paths -albumin miksaus oli erittäin antoisaa. Kahdessa päivässä sain neljä veisua valmihiksi ja lähetin jäsenistölle digitaalisen kopion kuunteluun. Markus Toivonen oli ainoa bändin jäsen, joka oli tälläkin levyllä koko miksauksen ajan studiolla kanssani. Muut jäsenet koodasivat diggailevansa saundista kovin ja että ensimmäistä kertaa bändin historiassa he eivät halunneet minkäänlaisia muutoksia ensimmäiseen versioon. He olivat miksauksista aivan liekeissä. Tai siis kaikki, paitsi Petri.

Taiteilija Lindroos viestitti saundin kuulostavan kaamealle ja ettei hän ollut lainkaan tyytyväinen. Laulu oli kuulemma liian lujalla ja rytmikitarat muhjuisina hiljaisena taustalla. En ymmärtänyt lainkaan mitä hän tarkoitti, sillä kuvauksen perusteella en kyennyt yhdistämään kommentteja miksauksiini. Ennen uusien versioiden tekemistä tiedustelin millä vermeillä Pertti olikaan kuuntelun suorittanut. Topakka vastaus oli Samsungin kännykästä Bluetoothin kautta stereoihin. Pyysin häntä kuulostelemaan miksut läppäriltä piuhan kautta stereoihin.

Rapiat 20 minuttia myöhemmin Petriltä tuli viesti: “Ei muutoksia!”. Jälleen kerran sain hämmästellä, kuinka paljon kännykkä Bluetoothin kautta voikaan saundia huonontaa. Pertin tuomion jälkeen näiden kipaleiden miksausversio 1 päätyi levylle ilman muutoksia!

Kannustan sinua tekemään yksinkertaisen A/B-vertailun aiheesta. Kuuntele analogista äänilähdettä, kuten vanhoja c-kasetteja tahi analogi-aikakauden vinyyleitä Bluetooth-luureista ja vertaa saundia piuhallisiin luureihin. Etenkin analogisen signaalitien omaavia kasetteja sekä vinyyleitä kuulostellessa ero on valtava ja tämän kautta pääset jäljille siitä, mitä analogisesta digitaaliseksi ääntä muunnettaessa oikeasti katoaa.

Saatuani albumin valmiiksi lähetin latauslinkin Ensiferumin managerille. Kehoitin häntä välttämään Samsungin puhelinta sekä Bluetoothia levyä kuunnellessaan. Manageri ilmoitti nyrpeänä, että miksausten tuli kuulostaa hyvälle myöskin sellaisissa systeemeissä. Tiedustelin, kuinka monta viikkoa studioaikaa voisimmekaan saada, jos tekisin erilliset miksaukset iPhonelle, Samsungille, Nokialle sekä kaikille mahdollisille markkinoilla oleville puhelimille. Hän ymmärsi yskän ja yksi miksaus albumille riittäisi hyvin. Onneksi tämä ongelma koskee yhtä lailla kaikkea julkaistua musiikkia eikä vain tätä albumia.

Häiriöäänet ja lisää luettavaa

Miksi albumin digiversioissa, eli sekä CD:llä että striimauspalveluiden kautta kuunneltaessa on digiräpsyjä on itselleni yhä mysteeri, sillä minulla olevissa tiedostoissa ei moisia räpsyjä ole. Yritin selvittää syytä tiedustelemalla aiheesta levy-yhtiöltä, mutta se ei johtanut mihinkään.

Olen melko varma, että syyllinen löytyy korruptoituneesta DDP-tiedostosta, josta digitaaliset julkaisut tehdään. Sinänsä hassua, että lähettämästäni DDP-tiedostostakaan ei räpsyjä löydy. Yhdestä asiasta kuitenkin olen täysin varma; räpsyongelma on digitaalinen. Analogisessa äänessä ei moisia häiriöitä ole. On todella harmillista, että ne digiversioon ilmaantuivat minusta ja bändistä riippumattomista syistä.

Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan Two Paths -albumia vinyyliltä, sillä se on työstetty fileiden sijaan nauhasta. Vinyyliversio on lähimpänä sitä, mille levy kuulosti, kun työstimme sitä Astia-studiolla. Toivon sydämestäni, että albumia vinyyliltä kuunnellessasi nautit siitä yhtä paljon, kuin me nautimme äänittäessä, miksatessa sekä masteroidessa tätä hienoa teosta. Oletko jo nähnyt kuinka leikkaan Two Paths -albumin vinyylimasteri-nauhat partaterää käyttäen vanhan liiton meiningillä? Katso vinyylimastereiden leikkausvideo tästä.

Kelanauhaäänitystä suosittelen itse kaikille, musiikkityylistä riippumatta.
–Petri Lindroos, laulu / kitara

Lue Ensiferum-jäsenistön kommentteja muissa blogikirjoituksissani:

Lopputulos on meidän parhaimman kuuloinen levy, joten eipä siihen voi lisätä sen enempää.
–Sami Hinkka, basso

Two Paths -albumin toisen osion päätössanat

Kiitos kun lähdit kanssani lukumatkalle aiheesta Kuinka Ensiferum päätyi äänittämään Two Paths -albumin nauhalle. Oli suuri kunnia saada olla tekemässä tätä sessiota ja opastaa näiden huippuammattilaisten ohella myös sinut analogisen sekä digitaalisen äänentallennuksen saloihin.

Haluatko kokea yhtä huikean session kuin Ensiferum? Lähetä minulle yksityisviesti klikkaamalla tästä, niin jatketaan keskustelua. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.