Parempaa bassosaundia osa 2

If you like this post please share it with your friends!

Jatkamme Parempaa bassosaundia -kirjoitustamme Jarin, Lassen, Laurin ja Pekan lyhentämättömillä kommenteilla. He tuovat ilmi useita loistavia pointteja, kuten kuinka särö voi syödä alapään, mistä bassosaundi tarkalleen koostuukaan ja toisin kuin tietokoneäänityksessä, kuinka kelanauhalle taltioitaessa pienet virheet erikoisesti tuntuvat ”katoavan”. Osa heistä kertoo mielipiteensä erittäin perustellusti ja itsekin koin saaneeni kommenteista uusia näkökulmia. Saundi on kuitenkin aina monien eri osien summa. Eiköhän anneta puheenvuoro basisteille ja aiheena on siis parempaa bassosaundia.

Lue myös tämä aiheeseen liittyvä postaus:

Lasse Hietalan viimeisin kokemus

Lasse Hietala's instruments in Astia-studio A

En ole ikinä ollut kauhean kranttu bassosoundin suhteen äänitysolosuhteissa. Yleensä, kun rumpusoundit on jiirissä, kuuntelen ja funtsin minkä tyylinen bassosoundi stemmaisi hyvin yhteen rumpujen kanssa. Ne ovat kuitenkin mielestäni biisin sielu. 

Anssin luona viimeisimmässä Oliverin sessiossa testasimme Vovox-kaapeleita ja bassosoundissa eron huomasi mielestäni selvästi. Soundi kirkastui ja siitä tuli todella erotteleva kaapelin vaihtamisen myötä. En olisi uskonut, että piuha voi vaikuttaa niin paljon myös bassosoundiin.

Tykkäsin viimeisimmästä sessiosta myös siksi, että äänitimme koko bändin ”studiolivenä”. Soittotilanne yhdessä oli myös todella avaava kokemus. Jouduimme treenaamaan koko bändin voimin enemmän ennen sessioita ja sen kyllä kuulee lopputuloksessa. Live on aina live, myös äänittäessä. Tykkään soittaa rumpalin kanssa yhtäaikaa ja saimmekin molempiin hyvin erilaiseen biiseihin rummut ja bassot purkkiin Teron kanssa yhdessä, eli treenit eivät olleet menneet hukkaan. Anssin kanssa ollaan aina soitettu rummut ja basso yhtäaikaa, vaikka usein bassoja on joutunut työstämään hieman vielä jälkeenpäin. Kun jaksaa treenata hyvin ennen studiota ja keskittyy hyvään fiilikseen, on hienoa päästä helpolla samalla, kun kela pyörii taustalla.

Äänitimme viimeiset sessiot kelanauhalle ja olin kyllä fiiliksissä, kun sai kokea miten ennen on studiossa toimittu. Jo pelkkä kelanauhan katselu hymyilytti ja oli hienoa kuulla omaa käden jälkeä ihan kokonaisen kappaleen verran. Siinä kuulee hyvät sekä myös hieman ontuvat kohdat, mutta se on aitoa tekemistä se. 

Itselläni on pitkä historia Anssin kanssa tekemisestä jo lähes 15 vuoden ajalta ja tällä hetkellä tykkään rennosta tekemisen meiningistä herran kanssa. Jälki on todella vakuuttavaa  studion nykyisten metodien myötä.

-Lasse Hietala / Oliver

Pekka Johanssonin syväanalyysi bassosaundista

Pekka Johansson's bass equipment in Astia-studio

Bassosoundin hierarkia menee mielestäni näin

Basisti -> Basso -> Basson säädöt -> Vahvistin/etuaste (mikäli linjalla pelaa) -> Efektit ym.

Basisti: Kaikki lähtee soittajasta itsestään sekä treenatusta soittotatsista. Mielestäni jokaisella soittajalla on loppupeleissä persoonallinen soundi ja tietyt toistuvat maneerit, jotka luovat pohjan soundin muodostumiselle.

Basso: Basson valinta muodostuu ensisijaisesti soittajan soundista ja se tulisi valikoida tarkkaan kokeilemalla eri malleja. Saattaa viedä vuosia, ennen kuin kokemuksen kautta se itselle oikea instrumentti (tai instrumentit musiikkityylistä riippuen) löytyy.

Basson säädöt: Hyväkin basso voi kuulostaa todella huonolta sen ollessa huonoissa säädöissä. Etenkin kaularaudan säätö, intonaatio ja mikkien korkeus ovat kriittisiä elementtejä säätöjen suhteen. Jokaisen basistin tulisi osata nämä perusasiat, mikäli hyvä soundi on tavoitteena. Pelkkä kielien vaihtaminen ei riitä.

Vahvistin/etuaste: Vahvistinta tai etuastetta valitessaan on tärkeä kuulla yllämainittujen osien summa eli se kuiva soundi. Tämän jälkeen korva osaa jo kuunnella mitkä taajuusalueet instrumentissa ovat se vahvin osa ja vahvistimen tulisi korottaa näitä asioita entisestään paremmaksi. Testaamalla eri laitteita löytää sopivimman yksilön, joka palvelee tarkoitusta.

Efektit, ym: Efektien kanssa täytyy olla tarkkana. Särö on nykyisin melko oleellisena osana monen perussoundia, mutta on oltava varovainen, ettei se syö soundista liikaa alapäätä. Mikäli overdrivet, fuzzit ym. säristimet ovat osana soundia, suosittelen jakamaan signaalin kahtia, jotta miksaaja / äänittäjä saa myös puhtaan bassosignaalin. Näin ei tarvitse tehdä kompromisseja ja soundi saa puhtaasta linjasta tanakamman jytkeen.

Mikäli soitettavassa kappaleessa on kohtia, joissa treenikämpällä poljet efektiä päälle/pois – suosittelen miettimään asiaa uudelleen. Monet efektit saattavat yhtäkkiä syödä botnea pois tai lisätä sitä tarpeettomasti ja tämä voi vaikuttaa koko orkesterin yleissoundiin.

Rumpalin kanssa äänittämisestä

Vuosia soitin levyille bassot erikseen joko studiolla tai kotona tuijottaen tietokoneen näyttöä väsyneenä ja samalla turhautuneena. Oikeastaan aloin inhota jossain välissä äänittämistä, kun siitä ei tullut mitään ja oma soitto kuulosti suoraan sanottuna silkalta paskalta. 

Löysin nauhoittamisen ilon vasta silloin, kun päästiin rumpalin kanssa ensimmäistä kertaa soittamaan biisit samanaikaisesti kelanauhalle. Kaikki oman soiton itsekritisointi ja osiin purkaminen loppui kuin sormia napsauttamalla. Kaikki vaan kuulosti paremmalle – soitto, soundi, fiilis ja groove oli tullut takaisin! Pienet mokat jossain kohtaa eivät enää kuulostaneet virheiltä, koska olin oppinut ymmärtämään mitä on hyvä otto. Tästä viisastuneena en enää suostu sessioon, jos en saa soittaa samaan aikaan rumpalin kanssa.

Hyvän oton lähtökohta on mielestäni hyvä ja rentoutunut fiilis. Rumpalin kanssa soittaessa siihen pääseminen on helpompaa, kun kuuntelemisen lisäksi näet kaverin soittamassa. Sitä kautta se groove lähtee vaan luonnollisimmin. En osaa selittää mitä kelanauhasessiossa on, mutta jotenkin se hyvä fiilis ja groove välittyy tallenteelta lähes käsinkosketeltavan selkeästi.

Vovox-kaapelit

Bassosoundi on juuri niin hyvä kuin sen heikoin lenkki ja olen törmännyt monesti siihen, että piuhoissa on selkeitä eroja soundiin. Olen päivittänyt kaikki piuhani ja virtalähteen pedaalilautaan juuri parhaan soundin saamiseksi ja luulin, että tässä ei nyt tarvitse enää ikinä lähteä piuhakaupoille. Olin siksi jo lähtökohtaisesti skeptinen, kun Anssi sessiomme aluksi alkoi demonstroimaan Vovox-kaapeleita. Sain kuitenkin hämmästyä, kuinka jopa yksi Vovox-piuha signaalilenkissäni toi selkeyttä soundiin.

-Pekka Johansson / Faulty Messenger, ex-Amoral

Jari Kärkkäinen avaa yksityskohtia saundista, kelanauhalle äänittämisestä ja kaapeleista

Jari Kärkkäinen equipment of choice at rehearsal room

Bassosaundista

Oman instrumentin saundi on luonnollisesti tärkeä asia. Itselleni luonnollisempaa on hakea dynaamisempaa särösaundia tyyliin John Entwistle / The Who, Geddy Lee / Rush ja tietysti Lemmy / Motörhead etenkin Overnight Sensation:illa. En käytä efektejä, vaan pyrin saamaan saundini irti kaksi kanavaisesta Bluetone Killswitcher täysputkivahvistimesta. Toinen kanava on Bluetone Dusty Road kitarakanava ja toinen Bluetone Ace of Bass. Näitä kanavia voi miksata keskenään vahvistimeen asennetulla potikalla. Kun saundin saa ruuvattua miellyttäväksi, on soittaminen huomattavasti luonnollizenpaa. 

Bassosaundi koti- ja kelanauhaäänityksessä 

Nauhoitamme aina demon ennen studiota tietokoneella treenikämpällä ja käytännössä hyvän bassosaundin löytäminen sekä taltioiminen on erittäin haastavaa. Treenis-olosuhteissa bassosaundi jää yleensä erittäin ohueksi ja liian yliohjatun-kuuloiseksi. Siitä puuttuu tietty syvyys tai ulottuvuus.

Soittaminen vaatii tietysti äänitystilanteessa erityistä tarkkuutta, mutta jostain syystä kelanauhaäänityksissä tilanne on huomattavasti rennompi ja lopputuloksesta tulee jostain syystä groovaavampi sekä livemäisempi. Tietokoneella äänittäessä taimi korostuu erittäin paljon. Olenkin pähkäillyt, että tietokoneäänityksessä pitää soittaa +-0,01 tarkkudella, kun kelanauhaäänityksessä mennään +-0,1 lopputuloksen kärsimättä. Tästä johtuen soittaminen on huomattavasti rennompaa ja hauskempaa, sekä sallii paremmin rumpujen ja basson samanaikaisen tallentamisen. Tästä syystä äänitteen groove saadaan paremmaksi.

Asiaa kaapeleista

Olen tietysti tiennyt hyvän instrumenttikaapelin vaikutuksen saundiin, koska soittimen signaali menee sen kautta vahvistimeen, mutta olin todella yllättynyt minkälainen vaikutus Vovoxin virtakaapelilla oli. Kysehän on vain energian syöttämisestä vahvistimeen. En olisi uskonut, kuinka paljon sähköverkosta voi tulla häiriötä vahvistimeen. Virtakaapelin merkitys saundin puhtauteen oli huomattava. Voisi sanoa, ettei omaa saundia kannata alkaa edes ruuvaamaan, ennen kuin laitteistosta on poistettu kaikki saundiin vaikuttavat häiriöt, joita ei pysty hallitsemaan.

Äänittäminen rumpalin kanssa vaiko erikseen

Tyypillisesti instrumentti kerrallaan äänitettäessä, lopputuloksessa kuuluu se, että kukin tahollaan pyrkii 100% onnistumiseen ja bändisoitto ei välity. Rumpalin kanssa yhtäaikaa äänittäminen tekee rummuista ja bassosta ikään kuin yhden instrumentin, bändin. Äänitystilanne yhtäaikaa soitettaessa on huomattavasti helpompi ja luonnollisempi, kuin yksinään soittaessa vain luureista kuuntelemalla. Yhdessähän sitä muutenkin soitetaan.

-Jari Kärkkäinen / Kärkäs

Lauri Talikan terveiset keikkamiksaajille sekä ajatuksia basson syvimmästä olemuksesta

Lauri Talikka of Yllätysesiintyjä with Anssi Kippo

Bassosoundi on mielenkiintoinen aihe. Olen siitä ja varsinkin sen teknisestä puolesta erittäin kiinnostunut. Olen tosin aiheesta kuitenkin todella huono kertomaan, kun en ole oikein osannut siihen keskittyä näiden vuosien (tai oikeastaan nykyään voidaan puhua jo vuosikymmenten – pelottavaa!) aikana. Minusta basso on aina joko kuulostanut hyvältä, tai sitten ei.

Mikä tekee hyvän bassosoundin?

Sen verran uskoisin olevani perinteinen bassonlouhija, että minulle bassosoundi on paljolti tunnetta. Basson kuuluu lepattaa lahjetta sopivasti, mutta toki äänien pitää erottua toisistaan. Jos nyt vakavasti ajatellaan, niin toki tällaisen basson syvimmän olemuksen päälle tulee kaikki, mitä bassosta voi ja pitää kuulua; nauhat, sustaini, venytykset jne. Minä kuitenkin pääsääntöisesti soitan bassoa muiden soittajien kanssa, jolloin yläpään soundilliset vivahteet auttamatta jäävät kitaroiden, koskettimien ja muiden höpöhöpö-soittimien varjoon. Tällöin jäljelle jää se tunnepuoli, murina, ja se että äänet ylipäänsä erottuvat toisistaan. Jos viettäisin enemmän aikaa yksin bassoni kanssa esim. kotistudiossa, kuten ehkä pitäisi, olisi minulla kenties enemmän sanottavaa siihen soundipuoleen. 

Tähän louhinta-ajatukseen oman lisänsä tuo se valitettava tosiasia, että hyvin usein live-miksaajat vähät välittävä basistin itselleen luomasta soundista, etenkin, jos se on tehty vahvistimella ja kaapilla. He tuppaavat ottamaan signaalin DI-boksilla linjaan ja luovat pöydästä oman mieleisensä bassojytkeen – mitä se milloinkin tarkoittaakaan. Itselleni tämä on meinannut sitä, että olen jo vuosia sitten ikäänkuin luovuttanut basson live-soundin suhteen ja päätynyt pääasiassa toistamaan itselleni lavalle tarvitsemani määrän ääntä ilman sen suurempia viilailuja. Enää en edes jaksa haaveilla siitä Ampegin rantasaunasta ja täysputkinupista, jotka kyllä soundaavat jumalaiselle, mutta jos sitä ääntä ei saa yleisölle, niin missä idea?

Sitten hieman niistä piuhoista

Niihinkin olen vähän huono vastaamaan, kun en soundimielessä ole mikään hifistelijä, mutta yksi tekijä minunkin puurokorviini on aina vaikuttanut ja se on häiriöt. Korvani on erittäin herkkä moisille asioille. Vaikka lupsakkana seuramiehenä en välttämättä jaksa asiasta aina mainitakaan, ovat minulle live-tilanteissakin kaikenlaiset suhinat, pörinät ja siritykset ärsytyskynnyksen ylittäviä asioita, vaikka kuinka sanottaisiin, etteivät ne kuulu yleisöön. No, miten tämä sitten liittyy studionauhoituksiin? Tietenkin siten, että jos herkkä mieleni häiriintyy piuhan aiheuttamista häiriöistä live-tilanteessa, niin täytyyhän tilanteen olla monin verroin pahempi studio-olosuhteissa. Tässä huomasin eron Astialla normaaliin touhuuni verrattuna. Silloin, kun pitää tosissaan keskittyä jokaiseen sekunnin murto-osaan taimillisesti, teknisesti ja soundillisesti, ei ylimääräisille ärsykkeille ole tilaa. Tämä toki tilanteessa, kun bassoa soitetaan yksin, hiljaisessa tilassa ja vain kuulokkeet päässä.

Yhdessä soittaminen nauhoitustilanteessa

En ole koskaan ollut mikään yhdessä soittamisen suuri fani ja lokeroisin itseni sopeutumiskykyiseksi perfektionistiksi. Tällä tarkoitan ihmistä, joka ei siedä virheitä, mutta voi jossain määrin oppia sietämään niitä, vaikka ne korvaa aina vihlovatkin. Tästä syystä olen ollut vahvasti yksinsoiton kannattaja. Yhden soittajan virheet on helppo studioteknisesti korjata, mutta kahden tai useamman soittajan yhteistuotoksessa se on aina haastavampaa. Viimeisin kokemus Astialla kiistatta käänsi pääni. Tunne jyräsi täydellisyyden hiomisen.

Ehkä siinä yhteissoitossa tullaan vähän samaan kuin tuossa soundiasiassa; ”lahkeen lepatus” on iso osa musiikkia. Musiikki pitää myös tuntea, että se välittää sen parhaimman energian. Toisaalta ne häiriöt voivat syödä hyvänkin energian ja kääntää sen selviytymiseksi ärsyyntymistä vastaan.

-Lauri Talikka / Yllätysesiintyjä

Toisen osion loppusanat

Tuomme maahan Vovox-kaapeleita. Varaa ilmainen demonstraatio yhteydenottolomakkeellamme ja pääset nauttimaan paremmasta saundista.

Kiitoksia mielenkiinnostasi kelanauhalle taltioimiemme basistien syväanalyysistä bassosaundia kohtaan. Mitkä sinusta luovat hyvän bassosaundin ja minkälaisia ajatuksia nämä kommentit sinussa herättävät? Mikäli haluat jakaa ajatuksiasi tahi vinkkejäsi, kirjoita ne alla olevaan kommenttikenttään. Kiitoksia vielä ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänitystäpalvelua 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan Yhdysvalloista sekä yli 9 000 km takaa Vladivostokista asti.

Kirjoittaja