Parempaa kitarasaundia osa 2

If you like this post please share it with your friends!

Kitaristit, jotka hiljattain ovat käyneet Astia-studiolla taltioimassa soittoaan kelanauhalle jakavat kitarasaundi-aiheisia kokemuksiaan sekä kaikkia siihen vaikuttavia tekijöitä. Osa heistä valottaa, kuinka erilaiset lähestymistavat johtavat kohti ultimaattista skittasaundia ja luvassa on vinkkejä, joita voit hyödyntää omassa soitossasi sekä äänitystilanteissa. Päästetäänpä siis ääneen Masi Hukari, Ivan Apikov, Markus Toivonen, Juho Koski, Matti Hovi sekä Rami Kinnunen aiheesta parempaa kitarasaundia.

Lue myös tämä aiheeseen liittyvä postaus:

Masi Hukari / Faulty Messenger, ex-Apulanta, ex-Amoral

Parempaa kitarasaundia Masi Hukari. Kuvan otti Kristian Reuter.

Mistä muodostuu hyvä kitarasaundi ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat?
Kitarasoundiin vaikuttaa joka ikinen palikka, joka signaaliketjussa on aina mikeistä efekteihin ja lopulta vahvistimeen. Piuhoilla niin kitaran sisällä, kuin koko signaaliketjussa on mielettömän suuri vaikutus. Onkin aikaa ja rahaa vievä prosessi saada kaikki osa-alueet pelaamaan yhteen.

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna?
No. Tuon kokemuksen jälkeen kesti 5 kuukautta, että käänsin Cubasen päälle kotistudiossa! Mahdollisuus soittaa koko bändi kerralla sisään analogisesti samassa huoneessa seisten on rakkaimpia äänityskokemuksiani. Sen jälkeen ei paljon huvittanut demotella plugareiden ja softamööpeleiden kanssa.

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessiosta?
Astiassa parasta on ilmapiiri, joka luodaan yhdessä Anssin kanssa. Kun studioaika käytetään tehokkasti, jää sitä myös elintärkeisiin kahvi- ja vinyylifiilistelyihin. Ne muuten vaikuttaa yllättävän paljon soittoon!

Jos olet kokenut kitaraäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion äänitystilannetta, tunnelmaa sekä soittamista rumpuhuoneen subbarin edessä?
Oon soittanu sessioita Petraxilla, Finnvoxilla, Sound Supremellä, Sonic Pumpilla, KC-Soundilla ja ties kuinka monessa muussa studiossa. Kitaran äänittäminen menee usein sellaiseksi turhaksi näpräämiseksi ja asioiden korjailuksi. Yritän oppia tästä pois ottamalla kotonakin koko biisin mittaisia ottoja, mutta on korvaamatonta saada soittaa bändin kanssa samassa tilassa. Soundi elää eri lailla ja fiilis välittyy paremmin. Ihmisistähän me sitä virtaa saadaan!

Miten Astia-studiolla äänittäminen kelanauhalle eroaa tietokone- tai kotiäänityksestä?
Muistan, kun koneet alkoi tulemaan vahvasti studioihin ja silloin tuntui vitsinä olevan: ”Tehdäänkö nopeasti vai tietokoneella?”. Saisipa ne tunnit takaisin, kun on odoteltu jonkun Atarin tai varhaisen Pro Toolsin päivitystä, uudelleenkäynnistystä ja sitä holtitonta säätämistä, joka noissa oli.

Tokihan ne parantui, mut sit jengi tuli ihan vauhtisokeiksi ja n. 90% 2000 – 2015 välillä tehdyistä levyistä kuulostaa hyperkompressoiduilta sekä tukkoisilta. Jos keinotekoisesti äänitetään keinotekoisten plugareiden kautta soitettuja mallintavia vehkeitä, niin aika turha toivoa eläväistä jälkeä. Tai niinkuin tuuheatukkainen kitaristi-laulaja totesi Heinola 10 -albumin nauhotuksissa: ”Eihän paskasta saa mustikkapiirakkaa, mutta ainakin sitä saa paljon.”

Kuinka kuvailisit ”lukkiutumista” muihin instrumentteihin ja miten tämä onnistuu parhaiten?
Mulle on aina ollu tosi tärkee juttu noi basistit ja niiden kanssa soittaminen tyylikkäästi kimppaan. Ne tyypit on sellaisia välittäjäaineksia kitaristin ja rumpalin välillä. Yhteissoitto hioutuu vain ja ainoastaan soittamalla ja nyt nimenomaan tarkoituksella jätän mainitsematta sanan ”treenaaminen”. Treenaaminen on yksi suosikkiasioistani tässä maailmassa, mutta se on sellaista itsensä löytämistä ja kehittämistä. Yhdessä soittaessa grooven löytää soittamalla ja kuuntelemalla.

Olin joskus ghanalaisessa high life -bändissä ja hyvin epävarma siitä rytmisestä monipuolisuudesta, joka nuoria eurooppalaisia korviani kutitteli. Kun yritin matkia jonkun nelihenkisen perkkaryhmän soittajan rytmejä, sain palautetta: ”Don’t steal my riddim! I play it already. You listen for your own. Then we share.”

Käytimme sessiossa Vovoxin kaapeleita. Kuinka ne eroavat tavallisista piuhoista?
Vovoxit oli mullistava kokemus! Nehän muutti soundia kertaheitolla kirkkaammaksi ja selkeämmäksi. Ihan ku joku olis nostanu peiton kaiuttimien edestä!

Miten kommentoisit Astia-studion Parasta viritysvinkkiä, joka ei vain paranna virettä vaan myös säästää uusiin kieliin kulutettavaa rahaa?
Oon vuosia käyttänyt Dunlopin kieltenpuhdistusaineita. En sen vuoksi, että kielet pysyisivät kauemmin soittokunnossa, vaan tatsin takia. En ole vielä testannut vaikuttaako Anssin kikka vireen pitämiseen paremmin kuin toi Dunlop. Uskoisin niin, koska koko sessio meni yhdellä virittämisellä!

Olisiko jotain muuta, mitä haluaisit aiheesta kertoa?
Lähes kaikki muusikot, joiden kanssa Astia-kokemuksia on vaihdettu ovat todenneet jotain sen suuntaista, että eivät halua enää nauhoittaa muulla tavalla kuin analogisesti kelanauhalle. Ja moni, joka ei ole kokenut tätä on ollut kiinnostunut kokeilemaan itsekin. Äänilevyjen suurkuluttajana toivotan mieluusti takaisin ne ajat, jolloin tallennettiin performansseja, fiiliksiä sekä hetkiä eikä tuotteita.

Masi Hukari / Faulty Messenger, ex-Apulantaex-Amoral

Ivan Apikov / Jellyfish Inn

Ivan Apikov with Jellyfish Inn band

Mistä muodostuu hyvä kitarasaundi ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat?
Mielestäni avain loistavaan kitarasaundiin on kirjaimellisesti soittajan käsissä. Kuulostaa tylsälle, mutta silti. Toki laadukkaat analogiset laitteet auttavat välittämään energian kuulijan korviin, mutta älä unohda tätä; sinä ja vain sinä saat sen onnistumaan, joten ole aito ja soita puhtaasti sekä lujaa!

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna?
Se kaikki leijailee ilmassa, siitä olen varma! Tarkoitan tietenkin tunnelmaa. Kun saavut Astialle, sinun ei tarvitse haaskata aikaasi mihinkään ja voit keskittyä täysillä vain musiikkiin. Siellä voit olla oma itsesi ja vaivattomasti keskittyä luomisprosessiin sen sijaan, että yrittäisit saada asiat toimimaan. Tottakai vanhan liiton kelanauha-äänitys on tajunnan räjäyttävä Graalin malja! On sanomattakin selvää, että ensimmäinen kelanauhasessio muuttaa sinut pysyvästi. Tervetuloa musiikin analogiselle puolelle! Valmistaudu kuulemaan ero ja tunne todellinen kitarasaundi, jonka sinä yksin olet luonut ilman läppäreitä ja typeriä plugareita.

Olen liian nuori sanomaan onko Astia edellisen vuosisadan kelanauha-studioiden tasolla, mutta voit varmuudella tuntea musiikin ja ihastua siihen. Joten jos olet tyystin väsynyt moderniin kitarasaundiin (se kuulostaa totaalisen kuollelle, jeah) – Astia on parahin paikka aloittaa toipuminen.

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessiosta?
Tärkein asia, jonka kelanauhasessiosta opin on tämä; studiossa tulee unohtaa, että olet studiossa. Nauha taltioi niin elävän saundin, kuin mahdollista, mutta jos soittamisen sijaan vain yrität – se ei johda mihinkään ja mitkään laitteet eivät tee soitostasi hyvän kuuloista. Joten ensinnäkin sinun tulee rentoutua ja unhoittaa, että olet tekemässä loistavaa albumia. Sinun tulee löytää oikea tunnelma ja yhteys bändikavereihisi. Teidän kaikkien tulee toimia yhdessä – yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta – yhtenä massiivisena organismina. Vaikka tämä saattaakin kuulostaa oudolle, se auttaa tekemään hienon levyn, usko pois.

Jos olet kokenut kitaraäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion äänitystilannetta, tunnelmaa sekä soittamista rumpuhuoneen subbarin edessä?
Olemme olleet muutamissa studiossa täällä Pietarissa (Venäjällä) ja vannon, että Astia on todellakin huomattavasti tasokkaampi. Sitä on hankala kuvailla, mutta kyse on kuin vertaisi harrastelija jääkiekkoporukkaa NHL-joukkueeseen. Painitaan aivan eri sarjassa ja eroja on siis paljon. Jokaisella studiolla on oma ilmapiirinsä, mutta Astia johdattaa sinut suoraan musiikkiin. Saavut, olet ja nautit – pam – tässä on albumisi! Kitaran osalta kelanauha-äänitys on loistavaa, koska kaikki toimii sinun parhaaksesi.

Iso subbari saa äänityksen tuntumaan loistavalta kokemukselta – musiikki virtaa lävitsesi. Tanssahtelet kitaran kanssa, koska et joudu pinnistelemään kuullaksesi bändikavereitasi – he ovat siellä kanssasi! Voit jopa juosta ja hyppiä ympäri huonetta äänityksen aikana, ihan kuin keikalla! En koskaan osannut kuvitellakaan olevani vastuussa kitarasaundi-asioista albumilla, mutta niinpä vaan olin ja soitin juttuja mitä olin aina halunnut soittaa. Ihanaa!

Miten Astia-studiolla äänittäminen kelanauhalle eroaa tietokone- tai kotiäänityksestä?
Voi kuule. Kannattaa treenata huolella ennen sessiota ja sinun on myös kontrolloitava soiton dynamiikka, sillä kukaan ei tee sitä puolestasi. Ei mitään copy/pastaa. Vain omat taitosi, joita Anssin auttava käsi luonnollisesti jeesaa. Sinun ei tarvitse olla metronomi-monsteri, vaan tulisi kuunnella ja kiinnittää huomio muihin instrumentteihin. Se auttaa teitä kuulostamaan yhtenäiselle bändille eikä irtonaisille soittimille. Ja sitten vielä se kitaran virittäminen! Se on todella tärkeää, koska autotunea saati muita huijaisvempeleitä ei ole käytettävissä.

Taltioidaksesi live-energiaa, koko biisi tulee soittaa alusta loppuun, eikä vain yksi osa kerrallaan. Etenkin aluksi tämä voi tuntua hankalalta, mutta ennemmin tai myöhemmin tulet tätä äänitystapaa rakastamaan. Siitä ei ole epäilystäkään.

Kuinka kuvailisit ”lukkiutumista” muihin instrumentteihin ja miten tämä onnistuu parhaiten?
Kuten aiemmin mainitsin, sinun tulee olla rentona. Rentoudu, kuuntele ja soita. Ja jos ei toimi, niin rentoudu, kuuntele ja soita. Kun ”lukkiutuminen” tapahtuu, huomaat sen varmasti, koska et vain kuule vaan myös tunnet sen. Kuulostaako tämä joltakin maagiselta asialta? No ehkäpä se sitä onkin ja siinä tapauksessa sinä olet itse velho. Muista, ettet ole yksin ja bändisi jäsenistö on tukenasi. Hommat alkavat luistaa, kun unohdat, että olet ”äänittämässä jotain suurta” ja keskityt vain nauttimaan hyvän musiikin soittamisesta hyvällä porukalla. Älä ainoastaan yritä soittaa rumpalin kanssa, vaan koe hänen groovensa ja tee parhaasi lukkiutuaksesi siihen – anna kitaran kielille pataan!

Käytimme sessiossa Vovoxin kaapeleita. Kuinka ne eroavat tavallisista piuhoista?
Mmmm, Vovox! Täydellinen ratkaisu jokaiselle kitaristille, joka haluaa kitaransa kuulostavan kitaralle, eikä millekään puupökkelölle, johon on kiinnitetty kieliä. Olin vaikuttunut siitä, mitä Vovox tekee saundille. Monet muut piuhavalmistajat hehkuttavat kaapeleidensa saavan kitarasi laulamaan tai muuta vastaavaa mainospeiskaa. Vovox yksinkertaisesti vain toimii. Se ei itse asiassa paranna kitarasi saundia, vaan pitää saundin aitona lisäämättä siihen mitään spesiaalia. Ja juuri tätä olin hakenut! Apropos, heidän virtakaapelinsa voi tuoda uutta eloa vahvistimeesi! Paras tapa on päästä kuulemaan ero pelkän lukemisen sijaan. Olin vertailun kuultuani järkyttynyt! Kerrassaan mahtavaa!

Miten kommentoisit Astia-studion Parasta viritysvinkkiä, joka ei vain paranna virettä vaan myös säästää uusiin kieliin kulutettavaa rahaa?
Lukuisat kitaristit uskovat, että kitaran kielet tulee vaihtaa äänitysten aikana niin usein kuin mahdollista. Vire on yksi tärkeimmistä onnistuneen äänityssession avaimista ja vanhat kielet eivät sovellu studioon vireongelmien, tuhnuuden sekä muiden asioiden takia. Anssi Kippo murskaa nuo myytit. Toki, oikea vire on välttämätöntä, mutta vanhat kielet voivat toimia jopa sessiossa. Aivan sama, kuinka vanhat kielesi ovat – isopropyylialkoholi ja rätti saavat ne kuulostamaan uusille. Sinun ei tarvitse tuhlata rahojasi uusiin kieliin ja hermoja uusien kielten venyttämiseen sekä virittämiseen. Todistin henkilökohtaisesti, kuinka koko albumi äänitettiin 1-2 kielisetillä. Ja kitarasaundi on loistava.

Olisiko jotain muuta, mitä haluaisit aiheesta kertoa?
Mene Astialle ja valmistaudu siihen, että ensimmäinen kitaraäänityksesi kelanauhalle tulee olemaan mullistava kokemus ja mitä todennäköisimmin muuttaa elämäsi!

Ivan Apikov / Jellyfish Inn

Markus Toivonen / Ensiferum

Parempaa kitarasaundia

Mistä muodostuu hyvä kitarasaundi ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat?
Omasta mielestäni hyvään kitarasaundiin tarvitaan ensin soittaja, jolla on hyvä soittotatchi ja joka osaa soittaa. Sitten tietysti hyvä (putki)vahvistin, kuten MesaBoogien Mark V ja hyvältä saundaava kitara, johon vaikuttaa mm. kitaran mikrofonit, puuosat sekä kielet. Äänitettyyn kitarasaundiin vaikuttaa hyvin paljon se miten, missä ja millä kitaran saundi on tallennettu sekä kenen toimesta.

Astia-studiolla Anssi Kipon kanssa huomattiin mm. se, että jo pelkästään soitto- ja kaappipiuha sekä jopa vahvistimen sähköjohto vaikuttivat saundiin. Paremmilla johdoilla saatiin parempi saundi. Ehkä merkittävin saundiin vaikuttava asia oli se, että äänitettiinkö kitarat digitaalisesti tietokoneelle vaiko analogisesti kelanauhalle. Kelanauhalta ne vain yksinkertaisesti kuulostivat paljon paremmalta, kuten rummut, basso ja kaikki muukin missä samanlainen vertailu tehtiin.

Miten kommentoisit Astia-studion Parasta viritysvinkkiä, joka ei vain paranna virettä vaan myös säästää uusiin kieliin kulutettavaa rahaa?
Kun aloitimme Two Paths albumin kitaraäänitykset Anssi Kipon kanssa Astia-studiolla, niin aluksi oli taas tyypillinen ongelma: kitaroita ei meinattu millään saada vireeseen, kunnes Anssi kaivoi ”lipaston ylälaatikosta” isopropyylialkoholia ja puhdisti sillä kitaran kielet läpikotaisin. Sen jälkeen kitara soi puhtaasti ja pysyi täydellisessä vireessä ilman, että viritystappeihin koskettiin. Tämän jälkeen käytimme kyseistä kikkaa aina, kun kitarat rupesivat kuulostamaan epävireisiltä. Koko sessiossa ei tarvinnut kieliä vaihtaa ja viritystappeihinkin koskimme vain muutamaan otteeseen.

Markus Toivonen / Ensiferum

Juho Koski / Spell Of Torment

Parempaa kitarasaundia

Mistä muodostuu hyvä kitarasaundi ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat?
Hyvä kitarasaundi muodostuu hyvistä kitaramikeistä, soittajan tatsista, rentoudesta sekä dynamiikasta. Putkivahvistimella kun soittaa, ei voi pieniäkään virheitä peittää. Jotkut black/death metal bändit käyttävät transistori-vahvistimia. Itse käytän putkivahvistinta, vaikka se erikoiselta saattaa tuntuakin. Mielestä meidän bändille on luotu oma soundi juurikin putkivahvistimilla.

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna?
Aikaisemmat tuotokset äänitettiin C- ja D-vireessä ja se ei ehkä ollut kovin hyvä idea. Demot olivat biiseistä valmiina, mutta emme niinkään olleet niitä treenanneet ja viimeistelleet kuntoon. Kauheasti meni aikaa hukkaan studiossa, kun kaikkea ei oltu mietitty loppuun saakka. C-vire kuulosti niinkuin olisi ollut kuminen kitarasaundi, koska vire oli kielille liian matala, mutta äänitimme session siinä vireessä kuitenkin. Kolmannella kerralla päätimme käyttää perusvirettä ja saundi oli kristallin kirkas.

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessiosta?
Ekan session aikana ei ollut mitään hajua, kuinka pitäisi lukittautua rumpuihin ja kuinka soittaa rennosti. Toisella kerralla olimme varanneet aikaa hieman enemmän ja pääsin paremmin sisälle asiaan ”rentous” ja ”aivot nollille”, mutta silti soittamisesta puuttui vielä jotain. Kolmannessa eli debyyttialbumimme sessiossa tuntui, että olin ehkä jo vähän kehittynyt. Silti kaikkein vaikeinta oli lukittautua rumpuihin ja pysyä rentona. Ehkä henkisesti raskain asia oli soittaa kaikki särökitara-osuudet, akustiset kitarat sekä hoitaa laulaminenkin. Tuntui, etten ole koskaan tehny moista urakkaa, mutta onneksi levylle kuitenkin erittyi kaikki se energia erittäin hyvällä tavalla.

Jos olet kokenut kitaraäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion äänitystilannetta, tunnelmaa sekä soittamista rumpuhuoneen subbarin edessä?
Astia-studion rumpuhuoneessa on hyvä tunnelma. Istut tuoliin, nappaat luurit korviin, säädät kuulokemikseristä kaikki mitä haluat kuulla ja lähet vaan soittamaan. Valojakin voi hiukan himmentää tunnelman luomiseksi.

Miten Astia-studiolla äänittäminen kelanauhalle eroaa tietokone- tai kotiäänityksestä?
Digitaalisesta katoaa kaikki energia ja kirkkaus. Kelanauhalle taltioituu kaikki energia ja kirkkaus.

Kuinka kuvailisit ”lukkiutumista” muihin instrumentteihin ja miten tämä onnistuu parhaiten?
”Lukkiutumisella” on sanoinkuvaamaton taika. Ehkä parhain keino on eläytyä rumpuihin ja hieman keinua mukana. Tässäkin vaiheessa käyttäisin termejä rentous ja aivot nollille.

Käytimme sessiossa Vovoxin kaapeleita. Kuinka ne eroavat tavallisista piuhoista?
Testasimme session alussa kaapeleita käytämääni Marshallin putkinuppiin. Kytkimme ensin mukanani tuomat kitara- sekä kaiutinpiuhat ja soitin tovin. Soundi oli tummehtunut ja ontto. Sitten vaihdoimme Vovox-kaapelin aluksi vain kitaran ja vahvistimen välille ja soundi muuttui heti kirkkaammaksi. Tummehtunut soundi vain katosi. Seuraavaksi vaihdoimme Vovoxin kaappipiuhan ja soundi muuttui vieläkin enemmän kirkkaaksi sekä selkeäksi. Aivan uskomaton ero pelkällä kaapelin vaihtamisella!

Miten kommentoisit Astia-studion Parasta viritysvinkkiä, joka ei vain paranna virettä vaan myös säästää uusiin kieliin kulutettavaa rahaa?
Sessiossa puhdistettiin kielet aina muutaman oton välein isopropyylialkoholilla. Kielet olivat kuin uudet ja soundasivat hyvälle sekä kirkkaalle. Käytän nykyään itsekin tätä vinkkiä ja suosittelen sitä lämmöllä kaikille.

Olisiko jotain muuta, mitä haluaisit aiheesta kertoa?
Kannattaa miettiä oikeanlainen soundi kitaralle jo ennen nauhoituksia. Vaihda uudet kielet kitaraan ennen sessiota ja tarvittaessa vaihda vaikka mikitkin. Muista rentous ja opettele kappaleet niin, että ne menevät sujuvasti ja tiedät mitä soitat, ettei tarvitse studiossa alkaa opetella ja miettiä turhia.

Juho Koski / Spell Of Torment

Matti Hovi / Ghost Of Youth, Matti Hovi Collective, The Siissidös

Parempaa kitarasaundia

Tärkein osa kitarasoundia on soittajan kosketus kitaraan. Suuret mestarit, kuten vaikkapa David Gilmour, Esa Pulliainen ja Alex Lifeson kuulostavat hyvältä millä kitaralla vaan. Jos haluaa ottaa kitaransoiton vakavasti; ryhtyä kitarasepäksi, soundin käsityöläiseksi, niin – vanhanaikaisesti ilmaisten – kitaristin pitää etsiä omaa sielua ja heijastaa sitä soitossaan. Mielestäni keskinkertainenkin tunnistettava oma soundi on paljon suurempi rikkaus verrattuna kykyyn kuulostaa täydellisesti samanlaiselta, kuin vaikkapa Slash tai Kerry King.

Konkreettisetkin asiat ovat yhtä lailla tärkeitä myös. Kitaristin on hyvä tutustua erilaisiin kitaroihin, vahvistimiin, efekteihin, kieliin, plektroihin ja soittotekniikoihin. Studioon ei kannata lähteä ajatellen, että sieltä löytyy unelmieni löytämätön soundi. Sellainen, jonka osaa kuvitella, mutta ei saa eläväksi. Kokeneinkaan studiokettu ei välttämättä saa muodostettua täysin sellaista soundia, jota haetaan. Parempi kokeilla ja etsiä oma soundi, käyttää aikaa sen jalostamiseen. Taitavan äänittäjän käsissä hyvä soundi aateloituu vielä mehevämmäksi.

Matti Hovi / Ghost Of Youth, Matti Hovi Collective, The Siissidös

Rami Kinnunen / Faulty Messenger

Parempaa kitarasaundia

Mistä muodostuu hyvä kitarasaundi ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat?
Sen verran vanhan liiton miestä minussa on, että sanoisin hyvän kitarasaundin koostuvan pääosin soittajan kosketuksesta kitaraansa. Vahvana kakkosena tulee hyvä vahvistin, joka pystyy toistamaan eri dynamiikalla soitettuja tunnelmia. Kaikki muu onkin sitten pääosin maustetta. Itse inspiroidun usein myös efektipedaaleista, eritoten säröpedaaleista ja niitä onkin kertynyt iso lauta kitaran ja vahvistimen väliin. Säröpedaaleja käytän enemmänkin eq:na perussoundiin. Soittaessani efektit ovat pääosin pois päältä, jos biisi ei jotain korostusta vaadi.

Astia-studiolla kitarasaundi tehtiin mielestäni erittäin ammattitaitoisesti ja helposti soittajan perus-soundin ehdoilla. Itse vahvasti uskonkin siihen, että jos lähtösoundi vaan on kunnossa, studion teknikot osaavat sen sellaisenaan tallentaa. Lopputuloksesta tulikin erittäin tutun kuuloinen. Arvostan.

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna? Jos olet kokenut kitaraäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion äänitystilannetta, tunnelmaa sekä soittamista rumpuhuoneen subbarin edessä?
Astia-studion tunnelma itsessään oli jo innostavaa ja rauhoittavaa. Pelkästään tarkkaamon vanhat analogilaitteet loivat jo fiiliksen, että täällä tapahtuu ja hyvillä soundeilla. Anssille iso selkääntaputus varsinkin tunnelman luomisesta. Studion kuuntelu oli järjestetty tosi hienosti ja sen lisäksi isona etuna soittohuoneeseen PA:n kautta toistetut rummut saivat soittamisen tuntumaan koko kehossa. Tämä auttoi päästämään irti liiallisesta itsekriittisyydestä soittotilanteessa ja antoi enemmän focusta kanssasoittajien kanssa soittamiseen.

Itselläni on useissa sessioissa ollut  suuria tallennus-pelkoja. Rec-nappia painettaessa soitto ei enää kulje, kun koittaa liikaa keskittyä itseensä sekä suorittamiseen. Viime sessiossa tätä en edes ajatellut ja vasta kuunnellessamme tallennusta, aloin hieman jännittämään. Se tosin oli jo myöhäistä, sillä veisut olivat jo narulla. En tiedä onko se iän mukana tullutta varmuutta vaiko hyvistä puitteista ja tunnelmasta johtuvaa, bändikavereita unohtamatta.

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessiosta? Kuinka kuvailisit ”lukkiutumista” muihin instrumentteihin ja miten tämä onnistuu parhaiten?
Harjoittelu ja esituotannon tekeminen viime silausta vaille ennen studiota on erittäin tärkeää, jotta sessio sujuu ja fiilis pysyy euforisena, eikä tunnelma pääse laskemaan liikaa. Onneksi tämä tehtiin jo bändikämpällä hyvissä ajoin. Kun saatiin studiosession ajankohta lyötyä lukkoon, päätimme käyttää edeltävän kuukauden pelkästään äänitettävien biisien harjoitteluun. Suurin hyöty oli mielestäni se, että kaikki tunsivat kappaleet jo lähes liian hyvin. Tämä antoikin mahdollisuuden soittotilanteessa irtautua hieman sovituksesta ja soitto oli vapautunutta. Lopullisessa versiossa on erittäinkin paljon soittotilanteessa syntyneitä nyansseja, joita ei missään treeneissä oltu koskaan kuultukaan.

Isoin asia, jonka sessioista opin tai oikeastaan sisäistin, on päälleäänitysten ”lukkiutuminen” ja sen kuuleminen. Kaikki on kiinni siitä mitä kuulet, ei siitä kuinka gridiin tahdit menevät jne. Tulkinnan pitää elää oikealla tavalla taustaan nähden. Itse en tässä sessiossa päälleäänityksiä soittanut, mutta onneksi pääsin seuraamaan Anssin työskentelyä stemma-laulujen ja akustisen kitaran äänityksessä.

Miten Astia-studiolla äänittäminen kelanauhalle eroaa tietokone- tai kotiäänityksestä?
Tunnustan olevani full analog -miäs. Näin ne levytykset pitää hoitaa; vaivattomasti, hyvällä tunnelmalla ja osaavan äänitysteknikon kanssa analogivehkein aina miksausta myöten. Jo pelkästään se, että se hypnoottinen näyttö puuttuu sessiosta, auttaa keskittymään enemmän siihen mitä kuulee ja tuntee. Uskon, että tämä on se suurin ero digi- ja analogi-studioiden välillä. Myös hyvä kuuntelu tarkkaamossa auttaa tähän. Sitä on vaikea selittää, mutta itse koen, että nauhalle tarttuu enemmän kuin vaan ääni, syvempänä ja kolmiulotteisempana.

Käytimme sessiossa Vovoxin kaapeleita. Kuinka ne eroavat tavallisista piuhoista?
Tässä viime sessiossa sain myös kokea pienoisen yllätyksen soittopiuhan vaikutuksesta vahvistimen käyttäytymiseen ja vieläpä erittäin positiivisella tavalla. Vovoxin kaapeli osoittautui enemmän kuin edukseen. Se antoi uuden ulottuvuuden Deluxe vahvistimelleni. Soundi ei tummunut juurikaan volumea laskiessa, mutta suurin vaikutus olikin tuo vahvistimen tuntuma. Tuntui, että kaapeli antoi vahvistimen tuntumaan hieman laajemman dynaamisuuden, soitinpa sitten hiljaa tai kovemmalla kädellä. Vaikea kuvailla sanoin. Hiljaa soitto oli selkeää ja vahvistin reagoi silti vahvasti. Kovempi rouhinta selkeytyi myös erittäin paljon ja se kuului soundissa.

Miten kommentoisit Astia-studion Parasta viritysvinkkiä, joka ei vain paranna virettä vaan myös säästää uusiin kieliin kulutettavaa rahaa?
Viritysvinkki oli tervetullut tällaiselle Jazzmasterilla soittavalle. Vireongelmia ei koko session aikana ollut, vaikka pari 13-minuuttista ottoa vedettiinkin vibraa veivaten. Jatkossa tulee varmasti käytettyä tätä alkomahoolia enemmän soittimiin kaikissa sessioissa. Helpottaa henkisellä puolellakin, kun voi virittämisen sijaan keskittyä vain soittamiseen.

Rami Kinnunen / Faulty Messenger

Parempi kitarasaundi, parempi mieli

Kiitos kun otit haltuun MasinIvanin, MarkuksenJuhon, Matin ja Ramin kitarasaundi-kommentit sekä kuinka sitä voidaan parantaa. Luethan muutkin kirjoituksemme tärkeistä ohjeista sekä saundinparannusvinkeistä täältä. Jätä kitarasaundi-aiheiset kysymyksesi sekä kommenttisi alle ja voit varata ajan demonstraatioomme aiheesta täältä. Kiitoksia vielä ja toivottavasti saat näistä kirjoituksista inspiraatiota sekä apua saundisi kehittämiseen sekä parantamaan äänityksiäsi. Kaikkea Hyvää!

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänitystäpalvelua 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan yli 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Kirjoittaja