Parempaa lauluäänitystä osa 2

If you like this post please share it with your friends!

Jatkamme siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäimme. Hiljattain studiollamme käyneet solistit avaavat sanaista arkkuaan ja kertovat ajatuksiaan laulusaundista, -äänityksestä ja siitä kuinka he kokevat kelanauhataltioinnin eroavan tietokoneäänityksestä sekä jakavat muutamia vinkkejäkin. Löytyypä kommenteista myös yksi kaikkien aikojen lempivinkeistämme, joka auttaa pääsemään puhtaasti joskus muuten liian korkeisiin nuotteihin. Katsotaanpa bongaatko kyseisen kikan tekstistä. Toivomme, että nautit Hellan, Jarin, Juhon, Jukan, Mariinan, Nooran ja Petrin kommenteista aiheesta parempaa lauluäänitystä.

Lue myös tämä aiheeseen liittyvä postaus:

Hella / Jellyfish Inn

Ivan & Hella from Jellyfish Inn with friends in Astia-studio living room

Mikä on tärkeintä lauluäänityksessä ja mikä tekee hyvän laulusaundin?
Vaikka tämä on usein toistettu, ei sitä voi liikaa painottaa: laulajan instrumentti on hänen kehonsa, joten terveys on tärkeintä. Treenit ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä ne kasvattavat luottamusta osioihisi. Melodia sekä teksti tulevat ystäviksesi itseilmaisun suhteen sen sijaan, että olisivat voitettava haaste. Itseluottamus hyvällä tavalla auttaa ja sitä lisää ryhmätyö yhdessä bändikavereidesi kanssa. Summattuna tärkeintä on terveys, harjoittelu, yhteistyö, oikeanlainen itseluottamus ja hyvä fiilis (vaihtelee toki henkilön mukaan).

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna?
Oikeasti melko vaikea sanoa, sillä Astia-studion lisäksi olemme äänittäneet demoja vain todella hulluissa olosuhteissa.

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessiosta?
Molemmat sessiomme Astia-studiolla opettivat minulle monia ammattimaisia asioita, joista kertomiseen ei yksi blogi riitä alkuunkaan. Haluan painottaa oppimaani tietokone- ja kelanauhatallennuksen eroa – joskus vanha tapa on parempi.

Miten kuvailisit tietokoneäänityksen ja kelanauhaäänityksen eroa etenkin laulun ja laulusaundin suhteen?
Olen tyytyväisempi kelanauhaäänitykseen, sillä kuulostan enemmän omalta itseltäni. Ja mielestäni se johtuu kolmesta tekijästä. Ensinnäksin kelanauhaäänitys tarkoittaa pidempien pätkien äänittämistä ilman leikkaa/liimaa yksittäisiä sanoja ottojen kesken, kuten tietokonemaailmassa on tapana. Toiseksi ryhmän yhteenhitsaantuminen, eli kun vedimme pohjaraidat koko bändin kanssa ja näin tämä elo oli läsnä myös kitara- ja lauluosioiden jälkiäänityksessä. Ja kolmanneksi kelanauhan selittämätön lämmin taika.

Jos olet kokenut lauluäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion lauluhuonetta ja sen tunnelmaa?
Astia-studion laulukoppi on silkkaa hyggeä! Yksityisyyttä lisäävät suljettavat sälekaihtimet. Täydellinen tunnelma rentoutumiseen, hyvään meininkiin sekä siihen, että voi olla täysin oma itsensä.

Miten suhtaudut laulujen äänittämiseen livenä muun bändin kanssa?
Astia-studion lähestymistapa eroaa kaikista muista. Tarkoitan, että koko studio, sen rakentaminen ja kaikki siihen liittyvä on yhden henkilön saavutusta ja se auttaa luomaan äänityksestä yhtenäistä. Livenä laulaminen auttoi paljon. Vaikkeivät bändin jäsenet välttämättä täysin lauluun keskittyneetkään, se silti vaikutti pohjaraitojen soittoon. Koska purkitimme rytmisektion demolaulujen kera, laulamiseni vaikutti bändiin. Kun myöhemmin äänitimme lopulliset lauluraidat, tuntui sille, että bändi eli täydellisesti laulamisen mukana. Aivan kuin olisimme soittaneet livenä.

Olisiko jotain muuta, mitä haluaisit aiheesta vielä kertoa?
Viimeisimmässä sessiossamme Astia-studiolla onnistuimme taltioimaan henkilökohtaiset tuntemuksemme sekä energian kelanauhalle, mukaan lukien myös lauluni tunnetilat. Tämän albumin myötä pääsemme esittelemään maailmalle todellisen itsemme ja se on korvaamatonta. Haluan kiittää Astia-studiota ja Anssi Kippoa tästä mahdollisuudesta olla oma itseni.

Hella / Jellyfish Inn

Noora Korppi / Faulty Messenger

Noora Korppi with Faulty Messenger in Astia-studio

Mikä on tärkeintä lauluäänityksessä ja mikä tekee hyvän laulusaundin?
Tärkeintä niin laulussa, kuin elämässäkin on vetää tunteella. Silloin, kun teksti kirpoaa syömmen syövereistä, niin usein sopiva vire ja soundikin löytyvät automaagisesti.

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna?
Muihin äänityssessioihin verrattuna parhaudellista oli vetää yhtä aikaa pändin kanssa, vaikka soittajat toisessa huoneessa olivatkin. Sillä tavalla purkituksiin sai ihan eri meiningin, kuin taustanauhan päälle hoilotellessa.

Diggasin myös siitä, että biisit sai kerrankin laulaa alusta loppuun, eikä säkeistö (tai rivi) kerrallaan. Uskon, että se oli avain oikeiden tunnetilojen löytymiseen.

Kuumottavinta oli tietty se, että lauluja pystyi korjailemaan jälkikäteen vain hyvin vähän. Ei autotunea eikä yksittäisiä korjailuja sinne tänne. Suosittelen siis kaikkia laulajia äänittämään laulua ennen studioretkeä vaikka himassa, niin saa vähän parempaa tuntumaa siihen, mitkä kohdat kaipaavat eniten huomiota ja treeniä.

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessiosta?
Treenin merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa sekä bändin kanssa yhdessä että itsekseen niin, että kuulee laulunsa kunnolla. Veikkaan, etten ole ainoa laulaja, jolle studioon astuminen on lievä shokki – positiivisessa mielessä siis, kun kerrankin kuulee itsensä. On siis ihan hyvä idea fiilistellä edellisenä iltana ennen äänityksiä studiolla luureista kuuluva soundimaailma kohdilleen ja totuttautua siihen.

Stemmojen taltiointi oli yksi mahtavimmista äänityskokemuksistani ikinä! Ensinnäkään mulla ei ollut taustalauluja valmiina studioon tullessa, koska korviini oli kantautunut huhuja Anssin ilmiömäisestä kyvystä loihtia helmiäisstemmoja lähes lennosta. Ja näinhän siinä kävikin. Ensin etsittiin ja treenattiin kunnolla melodiat ja sanat kohdilleen ennen äänityskoppiin menemistä. Näin vältyttiin ylimääräiseltä sekoilulta ja säädöltä.

Otti toki oman aikansa, että uusi melodialinja asettui paikoilleen lihasmuistissani ja että pääsin ns. ”päästä pois” eli eroon turhasta mietinnästä ja kiinni tunneosastoon. Siinä auttoi, kun otettiin toisto toiston perään. Huomasin, miten hyvä tapa oli vetää stemma-otto aina alusta loppuun, vaikka alkupuolella olisikin tullut moka, jonka takia sisäinen kriitikkoni olisi ollut heti valmis hyppäämään takaisin alkuun. Äänittäjäherra ei lausunut moitteen sanaakaan, vaan kärsivällisesti ehdotteli, että otetaan vielä kerran. Ja joka toistolla putosin lähemmäs Sitä Oikeaa Fiilistä, joka hakusessa oli. Lopputulos ylitti kirkkaasti ainakin omat odotukseni ja kuunteluosastollakin taisi joillain mennä roska silmään.

Miten kuvailisit tietokoneäänityksen ja kelanauhaäänityksen eroa etenkin laulun ja laulusaundin suhteen?
Selkein ero tietokoneäänityksen ja kelanauhaäänityksen välillä on se, että jälkimmäisessä laulaja kuulostaa enemmän ihmiseltä kaikessa hauraudessaan, energiassaan ja läsnäolossaan. Se on korvaamattoman arvokas juttu.

Jos olet kokenut lauluäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion lauluhuonetta ja sen tunnelmaa?
Astia-studio on puitteiltaan kaikin puolin fiiliksekäs ja rakkaudella pykätty paikka. Tällainen hippi viihtyi erittäin hyvin luonnonmateriaalien ja batiikkivärjättyjen kankaiden keskellä.

Äänittäjänä Anssi on sopivan leppoisa ja vaativa. Ja ihan loputtoman positiivinen! Laulaminen kun on semmoinen aika herkkä ja henkilökohtainen laji, niin oli suorastaan terapeuttinen kokemus äänittää lauluja mestari Kipon hellässä huomassa.

Miten suhtaudut laulujen äänittämiseen livenä muun bändin kanssa?
Kun ollaan bändin kanssa reenailtu paljon yhdessä, tuntui tosi luontevalta myös nauhoittaa yhdessä. Harmittamaan tosin jäi, että kahden ekan biisin aikana en ollut vielä ihan yhtä lämpimässä ja aukinaisessa vireessä, kuin soittajatoverini. Ensi kerralla tiedän varata vielä enemmän aikaa omalle lämmittelylle.

Noora Korppi / Faulty Messenger

Juho Koski / Spell Of Torment

Tommi Tuhkala, Anssi Kippo & Juho Koski in Astia-studio A

Mikä on tärkeintä lauluäänityksessä ja mikä tekee hyvän laulusaundin?
Laulamisessa täytyy olla kiukkua ja raivoa sekä uskallusta astua kappaleen maailmaan niin, että todellakin tarkoitat sitä mitä sanot. Myös tunnetila vaikuttaa erittäin paljon. Elä laula kurkulla eli muista tekniikka! 

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna?
Ensimmäiset kaksi julkaisuamme äänitettiin nopeassa tahdissa, eikä ehditty kiinnittämään tarpeeksi huomiota lauluihin saati tekstin kielioppivirheisiin. Kun kappaleessa on liikaa sanoja, etkä ehdi ottaa tarpeeksi happea, etenkin black/death metal -musiikissa se tekee livenä soittamisesta haastavaa. Sitten taas kolmannessa sessiossa, kun työstimme debyyttialbumiamme, kaikki oli helpompaa. Korjattiin tekstit järkevään muotoon, rytmitettiin laulut ja muokattiin ne palvelemaan myös keikkatilannetta. 

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessiosta?
Sessioon kannattaa valmistautua huolella, että työskentely tuottajan kanssa on sujuvaa sekä helppoa. Totta kai pettymyksiinkin täytyy suhtautua nöyrästi, mutta se jos mikä opettaa ja vahvistaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen oppinut paljon musiikkimaailmasta, soundeista ja niiden merkityksestä. Astia-studio on saanut minut kiinnostumaan musiikista aiempaa laajemmalta alueelta. Nykyään tulee ostettua vinyyleitä ja olen enemmän kiinnostunut c-kaseteista kuin cd-levyistä. 

Miten kuvailisit tietokoneäänityksen ja kelanauhaäänityksen eroa etenkin laulun ja laulusaundin suhteen?
Kun äänitimme tietokoneelle, ei laulusta juurikaan välittynyt eloa. Kummallisesti digitaalisessa muodossa katoaa kaikki energisyys, kun taas kelanauhuriäänityksessä energiaa välittyy aivan toisella tavalla. Laulu ikäänkuin elää ja siinä on jonkinlaista mystisyyttä. Myös vinyylilevyjä kuunnellessa tietokone- ja kelanauhuriäänityksen eron huomaa selvästi.

Anssin Spotify-vertailu ilmaisee asiansa aika hyvin. 

Jos olet kokenut lauluäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion lauluhuonetta ja sen tunnelmaa?
Astia-studion lauluhuone on toteutettu muusikolle hyvin mieluisaksi. Siellä on kaikki, mitä muusikko tarvitsee; monitori, kuulokkeet ja pöytä, jossa palaa kynttilöitä tunnelman luomiseksi. Putkimikki on sitä varten tehty, että siihen juuri sinä päästät irti kaikki itsestäsi. Laitteet ovat huippuluokkaa ja Anssi kyllä pitää huolen siitä, millon olet valmis poistumaan lauluhuoneesta.

Miten suhtaudut laulujen äänittämiseen livenä muun bändin kanssa?
Vaikka ollaankin kolme kertaa äänitetty rumpalin kanssa sessioita kahdestaan, otamme ensi kerralla koko bändin mukaan ja vedämme hyvällä groovella sekä rentoudella koko bändin voimin livenä. Niin saadaan aikaseksi vieläkin enemmän energiaa levylle. Ehdottomasti siis kokeilemisen arvoinen asia.

Olisiko jotain muuta, mitä haluaisit aiheesta vielä kertoa?
Astia-studiolla olen oppinut äärimmäisen tärkeän asian: toteutus. Valmistaudu huolella sessioon. Kotona raapustamasi sanat eivät välttämättä ole ne lopulliset, jotka päätyvät levylle.

Studioon mentäessä ota nämä asiat huomioon:
1. Tee kappaleista rakennekartta, jotta niitä on helppo seurata.
2. Suunnittele sovitukset niin, että tiedät mitä soitat ja hoida myös lyriikat kuntoon.
3. Rytmitä laulut ja harjoittele rytmit tiukaksi ”räppäämällä”, vaikka se aluksi hölmöltä voi tuntuakin.
4. Harjoittele laulutekniikka kuntoon ja elä laula kurkulla. Jos esimerkiksi naapurit eivät moista arvosta, aja vaikka autolla syrjäiseen paikkaan, jossa voit rauhassa treenata. 

Ja lopuksi, Astia-studio ja kristallinkirkkaat soundit. Suosittelen lämpimästi kaikille, niin ammattilaisille kuin aloitteleville muusikoillekin. Luomusoundeista mitä ihmeellisimpiin tuotoksiin tuottaa vain ja ainoastaan yksi parhaimmista; Astia-studio!

Juho Koski / Spell Of Torment

Petri Lindroos / Ensiferum

Petri Lindroos from Ensiferum in Astia-studio kitchen

Kun laulusaundi on säädetty laulajan äänen mukaan ja on aikaa vähän kokeilla eri juttuja lauluja äänitellessä, pysyy mielet leppoisina. Mikä tekee laulusaundin hyväksi? Pikemminkin kuka! No Kippo tietenkin.

Astia-Studiossa on tullut käytyä useampaan otteeseen vuosien varrella ja aina on ollut rento sekä mukava yleisfiilis. Nyt kun on Kippolassa siirrytty kelanauhoitukseen, niin muistan kaikenlaisia tietokonesekoiluja olleen aiemmin myös muissa studioissa nauhoitellessa. Nykyään niitä ei ole, kun ei tarvii pelätä vaikkapa koneen kaatumisia. Ja kelalle nauhoittaminen ei ollutkaan niin työlästä, kuin aluksi pelkäsin.

Kärsivällisyys tulee ekana mieleen ja se, että kitaraa voi soittaan niin monin eri tavoin. Uusia asioita on tullut joka sessiossa esille ja se on hienoa. Kelalle nauhoittaessa saundi pysyy niin luonnollisena, kuin se on mahdollista. Viime sessiossa teimme vertailun kelanauha vs tietokone. Saundista hävisi muhkeus ja samalla se tuntui myös kapenevan. Tätä asiaa on vaikea kuvailla, mutta nauhalle tarttuu paremmin ääni ja kaikki muu.

Astian lauluhuone on aina ollut tunnelmallinen himmeällä valaistuksellaan sekä varustettu tuiki tärkeällä monitorilla, jolla saa liven tuntua kopissa ollessaan. Itse käytän sitä aina. Neumannin mikissä on hyvä, lämmin ja selkeä saundi ja ei olla muuta varmaan koskaan kokeiltukaan Astialla, kun tarvetta moiseen ei ole tullut.

Bändin kanssa livenä studiossa en ole koskaan nauhoittanut lauluosuuksia ja se ei oikein tunnu istuvan Ensiferumin tyyliin, mutta miksipä ei sitäkin tulisi joskus tulevaisuudessa kokeiltua.

Kelanauhaäänitystä suosittelen itse kaikille, musiikkityylistä riippumatta. Saundissa on eroa. Kehoitan kokeilemaan.

Petri Lindroos / Ensiferum

Mariina Niittymäki

Mariina Niittymäki in Astia-studio A control room

Mikä on tärkeintä lauluäänityksessä ja mikä tekee hyvän laulusaundin?
Lauluäänityksessä – niin kuin muissakin – on kaikkein tärkeintä, että laulajalla on hyvä, rento, turvallinen ja kotoisa olo. Työkaluna toimii vain ja ainoastaan oma keho, joten se on hyvin herkkä instrumentti häiriötekijöille. Joskus vain jonkun ylimääräisen läsnäolokin äänitystilanteessa saattaa luoda jännitettä – selvittämättömistäkin syistä – ja vaikuttaa lopputulokseen. Hyvään laulusoundiin vaikuttaa edellä mainitun lisäksi oikea ja ammattitaitoinen mikkivalinta sekä se, että laulaja on suunnitellut etukäteen fraseeraus-asiat kohdilleen.

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna?
Astialla on mitä parhaimmat puitteet. Anssi osaa tehdä muusikoiden olon kotoisaksi ja hänen ammattitaitonsa sekä laitteistonsa on sitä luokkaa, ettei kenenkään tarvitse olla huolissaan. Anssi antaa myös tarvittaessa hyviä ohjeita ja ehdotuksia tyylitietoisesti yli genrerajojen ja on takuuvarmasti asiakkaansa asian puolella. Hän osaa rennolla tyylillään kannustaa muusikot kohti nk. flow-tilaa. En keksi mikä voisi olla paremmin.

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessiosta?
Analogisen musiikin vahvuudet ❤️ Ja perusasia, joka kärsimättömänä saattaa lipsahtaa mielestä: äänitteistä kannattaa tehdä harjoitusdemot ennen studiolle menoa. Harjoitusdemot kannattaa tehdä mahdollisimman pitkälle saman sovituksen mukaiseksi, kuin äänitettävä materiaali.

Miten kuvailisit tietokoneäänityksen ja kelanauhaäänityksen eroa etenkin laulun ja laulusaundin suhteen?
Nyanssit ja tunnetilat välittyvät analogisesta paremmin. Äänitysjälki on huimasti paljon lämpimämpää ja jotenkin tuntuu, niin kuin analoginen järjestelmä olisi muutoinkin lempeämpi laulajalle.

Jos olet kokenut lauluäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion lauluhuonetta ja sen tunnelmaa?
Lauluhuone on ihan huippu, koska siitä on suora näköyhteys yhtaikaa soittosaliin ja äänittämöön. Kaiken lisäksi se on sisustettu tunnelmallisesti. Ilmankosteuttajakin näkyi löytyvän, joka on helpottava tekijä silloin, kun laulaa posottaa useita viisuja putkeen.  Neuman U67 – vimotteen päälle peli.

Miten suhtaudut laulujen äänittämiseen livenä muun bändin kanssa?
Olin ensin sitä mieltä, että ei tuu onnistumaan. Eka versio kun oli purkitettu, niin koitti iloinen hämmästys: livenä vedetty lauluotto jäi kuin jäikin lopulliseen versioon.

Olisiko jotain muuta, mitä haluaisit aiheesta vielä kertoa?
Voin suositella Astia-studioo vilpittömin mielin lämpimästi kaikille!

Mariina Niittymäki

Jukka Pesu / The Rivet

Jukka Pesu with The Rivet band at Astia-studio A.

Mikä on tärkeintä lauluäänityksessä ja mikä tekee hyvän laulusaundin?
Lauluäänityksessä on tärkeintä, että solisti pääsee kappaleenmukaiseen fiilikseen. Alussa itselläni oli suuri ”apina selässä”, että onnistun teknisesti oikein. Olen huomannut nyt, että tekninen onnistuminen ja fiilis kulkevat yhdessä. Jos keskittyy liikaa suoritukseen, niin tod.näk. ei homma onnistu millään tasolla niin hyvin, kuin että hakee ensin oikean fiiliksen lauluun.

Saundi kannattaa pitää mahdollisimman luonnollisena ja laulajan persoonaa esiin tuovana. Nämä ovat uniikkeja juttuja ja niitä tulee vaalia.

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna?
Astialla kiinnitettiin mielestäni enemmän huomiota fiilikseen. Laulukopin tunnelma, kuulokebalanssi jne. käytiin huolella läpi ja sitten ruvettiin vetämään hommaa purkkiin. Muualla olen huomannut, että keskittyminen oikeaan nuottiin pääsemiseen on noussut heti esille ja sitä on lähdetty fokusoimaan ensisijaisesti. Näin tunnelma tekemiseen latistuu nopeasti, kun olet pääsemässä vauhtiin ja sitten pitääkin ruveta keskittymään yhteen äänteeseen ja sen oikeaan tajuuteen. Ei tämä tietysti ole seikka, jota pitäisi väheksyä, mutta tapa jolla päästään lopputulokseen tehokkaasti ratkaisee. Fiiliksen kautta löytyy myös oikeat äänet!

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessioista?
Opin sen, että jos kuvittelet mielessäsi laulavasi kovaa, aggressiivisesti, pehmeästi tms. tavalla, jolla koet tekeväsi homman 100%, niin laulukopissa pitää mennä vähän tämän yli. Eli jos halutaan kuulostaa Stone Sourin Corey Taylorilta, kun hän vetää aggressiivisesti täysillä, niin homma pitää vetää vähän yli siitä, mitä kuvittelet olevan riittävästi. Tuntuu, että kun raivoat mikille kuin vesikauhuinen koira, niin silloin olet lähempänä sopivaa tasoa, kuin että jätät vähän ”voimia reserviin”. Laulaminen on kovaa fyysistä työtä koko kropalla.

Miten kuvailisit tietokoneäänityksen ja kelanauhaäänityksen eroa etenkin laulun ja laulusaundin suhteen?
Kelanauha taltioi suorituksen tehokkaammin. Tietokonetallennus tuntuu leikkaavan sen terävimmän kärjen tulkinnasta pois. Huomaan sen, kun demotan ja kuuntelen omia lauluraitoja.

Jos olet kokenut lauluäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion lauluhuonetta ja sen tunnelmaa?
Katseet selässä polttelee, kuoropoikana seisominen ei tunnu oikealta, loisteputkivalo ja kanamunakenno-seinä ei silmää hivele, ja luurien säädöt ovat perseellään. Ratkaisu: laita kaihtimet kiinni, nosta jalka monitorin päälle, kynttilät ja tyylikäs itämainen matto antaa fiilistä ja säädä volumea luureihin itse….. onnistunut toistaiseksi vain Astialla!

Olisiko jotain muuta, mitä haluaisit aiheesta vielä kertoa?
Nykyaikaista musaa kuunnellessa tuntuu unohtuneen laulaja ja hänen oma saundi kaikkine virheineen. Siksi kai on autotune, joka mielestäni pitäisi kieltää kokonaan. Idolsia tulee katsottua välillä ja tämä ei juuri hurraa-huutoja aiheuta. Luulen, että monet nuoret eivät ymmärrä, että kappaleet, joita yrittävät laulaa ovat rankasti tunetettuja. Luonnollisuus tuntuu kadonneen tässä muovisessa maailmassa……

Jukka Pesu / The Rivet

Jari Väyliö / Oliver

Jari Väyliö from Oliver band in Astia-studio

Mikä on tärkeintä lauluäänityksessä ja mikä tekee hyvän laulusaundin?
Laulaminen, ja varsinkin äänitystilanteessa laulaminen, ovat vahvasti henkimaailman hommia. Monen asian täytyy osua nappiin, että ”narulle” saadaan kuranttia kamaa. Olosuhteet ja niiden omaksuminen osaksi omaa tekemistä merkitsevät ainakin minulle paljon. Lisäksi päivän laulukunnolla on suuri merkitys. Jos kropassa on kaikki teknisesti kunnossa ja ääni aukeaa hyvin, on huomattavasti helpompaa pärjätä sen paineen kanssa, että nyt tai ei koskaan olisi hyvä laulaa aivan helvetin hyvin. 

Tän lisäksi myös tuottaja ja äänittäjä ovat isossa roolissa sen suhteen, kuinka mukava ja itseluottamusta uhkuva sessio on. Lyhyesti sanoisin siis, että hyvä laulusaundi äänityksessä syntyy kolmesta asiasta: hyvä valmistautuminen, kroppa ja mieli kunnossa, ja tuottajan/äänittäjän ymmärrys laulukopissa hikoilevaa jännittäjää kohtaan. 

Mitkä asiat Astialla äänittäessä tuntuivat paremmalle tai huonommalle muihin äänitystilanteisiin verrattuna?
Astialla on aina ollut ihan helevetin hyvä kuuntelu. Se buustaa omaa tekemistä siellä kopissa tosi paljon. Siinä auttaa tietenkin Anssin metodi koko tekemiseen, koska luureissa on yleensä tässä vaiheessa jo hyvin lähellä lopputulosta olevaa soundia, joten onhan siihen hienoa vedellä lauluja päälle. Me ollaan tehty pelkästään yksi sessio kelanauhalle ja silloin toki hirvitti se, että vaihtoehdot lauluraidoissa olivat niin rajalliset. Mutta ymmärrän toki, että se on yksi tapa tehdä tuotantoja ja tavallaan myös väline sovittaa sekä luoda sisältöä. 

Mitä asioita olet oppinut Astia-studion sessiosta?
No ainakin sen, että itsensä voi kyetä ylittämään mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, kun vain toistoja ja henkistä buustia riittää. Anssilla on tapana soitattaa todella paljon ja tällaiselle sängynlaitahaavelija-popparille se on ollut mm. kitaraäänityksissä aika isokin opin paikka. Niin ja yksi mielenkiintoinen korkealta laulamisen vinkki on jäänyt mieleen ekoista sessioista tammikuulta 2015: käden pään päällä laulaen on mahdollista ottaa haltuun se ”high note”, joka ei meinaa muuten millään onnistua. 

Miten kuvailisit tietokoneäänityksen ja kelanauhaäänityksen eroa etenkin laulun ja laulusaundin suhteen?
Suurin ero on se, että ei voida kuunnella eri ottoja ja valita niistä sopivat pätkät tarvittaviin kohtiin. Molemmissa metodeissa on puolensa. Yleisfiilis saattaa olla ns. kokonaisempi, jos vedetään yhdellä pitkällä otolla, mutta sitten toisaalta voi jäädä tulematta joku todella kuuma vetäisy, koska haluaa vetää ns. varman päälle. Näitä on minusta vähän vaikea vertailla, että kumpi olisi parempi jne. Molemmissa on puolensa ja se riippuu paljon tuotannosta, että kumpi olisi sitten se ns. oikea ja toimivin tapa.

Jos olet kokenut lauluäänityksiä useissa eri paikoissa, miten kommentoisit Astia-studion lauluhuonetta ja sen tunnelmaa?
Astia-studion laulukoppi on aivan hyvä. Oon aika laajarakenteinen ihminen ja senkin takia on hyvä, että on tilaa. Jalkaa monitorille en osaa nostaa, mutta muuten tila on ollut aktiivisessa käytössä. U67 mikin lämpö ja saundin läsnöolo on tietenkin ihan törkeän hyvä. Ja kun kuuntelu on kohdallaan, niin onhan siinä nyt luontevaa laulaa. Uskon, että kuuntelulla on myös paljon vaikutusta sille tunteelle, joka laulaessa syntyy ja välittyy.

Miten suhtaudut laulujen äänittämiseen livenä muun bändin kanssa?
Tästäpä ei ole aiempaa kokemusta, mutta esim. meillä Oliverissa en oikein syttyisi, koska mun pitäisi soittaa samalla kuitenkin myös kitaraa. Ja se olis ehkä vähän liikaa studio-olosuhteissa.

Olisiko jotain muuta, mitä haluaisit aiheesta vielä kertoa?
No sitä vaan, että kotiasiat on suht kunnossa ja urheilu tuntuu kiinnostavan.

Jari Väyliö / Oliver

Toisen osion päätössanaset

Kiitoksia mielenkiinnostasi parempaa lauluäänitystä, laulusaundia sekä hiljattain Astialla käyneiden solistien kommentteja kohtaan. Jätäthän kommenttisi sekä kysymyksesi alle. Suosittelemme tutkailemaan muutkin kirjoituksemme äänenlaadun parantamisesta sekä monista muista studioaiheisista aiheista täältä. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänitystäpalvelua 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan Yhdysvalloista sekä yli 9 000 km takaa Vladivostokista asti.

Kirjoittaja