Ethän tee tätä yleistä virhettä kitaraäänityksessä?

If you like this post please share it with your friends!

Jokainenhan pystyy äänittämään kitaraa helposti vaikka treenikämpällä tai makuuhuoneessaan. Täydellisen kitarasaundin metsästäminen on kaikilla tavoitteena, mutta sangen harva tuntuu olevan äänittettyyn saundiinsa tyytyväinen. Tämän kirjoituksen avulla opit välttämään kepukan taltiointiin liittyvän ongelman, eli ethän tee tätä yleistä virhettä kitaraäänityksessä.

Tämän kertainen kirjoitukseni auttaapi sekä kitaristia että äänittäjää.

Ethän tee tätä yleistä virhettä kitaraäänityksessä?

Musiikki ja sen taltioiminen on hienoa puuhaa myöskin siksi, ettei minkään suhteen ole ehdottomia sääntöjä tai rajoituksia. On vain valtava määrä erilaisia metodeja, jotka kaikki johtavat enemmän tai vähemmän erilaisiin lopputuloksiin. Nyt autan sinua saamaan yhden tärkeän osa-alueen kuntoon, jonka avulla saat parannettua kitaraäänityksesi laatua.

Kitaristia ja äänittäjää varmasti kiinnostaa kitarasaundi, sekä kuinka se saadaan taltioitua mahdollisimman hyvin. Tästä kirjoituksesta on etenkin hyötyä sellaiselle kitaristille, joka on valinnut soittovälineensä huolella ja käyttänyt aikaa saundinsa hiomiseen. Avaan selkeän esimerkin avulla, kuinka minimoit mahdollisuuden huonompaan lopputulokseen johtavan kitaraäänityspolun valintaan. Tämän kirjoituksen avulla opit taltioimaan kitarasaundisi sellaisena, kuin se vahvistimen vieressä kuunneltuna on.

Lähtösaundi kuntoon á la Endstand

Sain kunnian työstää useita albumeita kuuluisan kotimaisen punk-yhtye Endstandin kanssa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Bändin työmoraali sekä heittäytyminen oli ihailtavaa ja tänäkin päivänä aiheuttaa minussa suurta kunnioitusta jokaista jäsentä kohtaan. Käytän heitä usein kannustavana esimerkkinä, kun kerron bändeille, kuinka päästä aggressiivisempaan lopputulokseen.

Astia-studiolla tehdyt Endstand-yhtyeen albumit, singlet ja EP:t

• To Whom It May Concern, albumi 1999
• Picture Disc, 7″ 2000
• Never Fall Into Silence, albumi 2002
• Hit And Run, EP 2003
• Burning Bridges, albumi 2004
• The Time Is Now, albumi 2006
• Spark, albumi 2007

Muistan kerrankin, kun he saapuivat studioon suoraan yli kahden kuukauden mittaiselta Euroopan kiertueelta. Olin totaalisen äimistynyt siitä, kuinka tiukasti bändi soitti yhteen! Tästä sessiosta lähtien olenkin suositellut kaikille bändeille menemään studioon heti pitkän keikkarupeaman päätteeksi. Näin bändi on parhaassa iskussa ja yhteissoitto rullaa huomattavasti paremmin, kuin soittotauon jälkeen.

Endstand-yhtyeen lähtösaundi oli erinomainen! Ehdottomasti yksi parhaita mitä olen kuullut. Rumpali osasi lyödä rumpuja juuri oikealla tavalla ja basistin ärhäkkä tatsi oli sellaista, mistä monen basistin kannattaisi ottaa oppia. Solistille ei tarvinnut kertaakaan huomauttaa, että vetäisi tiukemmin ja tarkoittaisi mitä sanoo, sillä laulaja tai pikemminkin huutaja Janne veti jokaisen sanan suoraan sielunsa syövereistä.

Kitarasaundi á la Endstand

Nyt pääsemmekin sitten itse aiheeseen, eli kitaraosastolle. Kitaristeilla oli niin valmis lähtösaundi, etten muista moista koskaan aiemmin kuulleeni. Endstandin kitaristit olivat käyttäneet aikaa kitaran, nupin sekä kaapin valitsemiseen ja ruuvanneet vahvistimistaan sellaiset saundit, joihin ei itselläni ollut mitään lisättävää. Tämä on asia, jota suuresti arvostan. Mitä parempi lähtösaundisi on, sitä parempi lopputulos ja näin kitaraäänitys on huomattavasti mielekkäämpää.

Saundi ei nimittäin maagisesti äänitysprosessin aikana ainakaan parane. Huonontavia tekijöitä voi ilmaantua moniakin, mutta käydään ne läpi jossain myöhemmin julkaistavassa kirjoituksessani. Kitarasaundin kuvaileminen verbaalisesti on melko haastavaa, sillä ääneen liittyvät asiat pitää aina kuulla ja vasta siten ne ymmärtääpi paremmin. Yritän nyt kuitenkin selostaa, mitkä asiat tekivät Endstandin kitaristien saundista niin erinomaisen.

Usein jo vahvistimen vieressä kuunneltuna saundi ei toimi ja äänittäjänä joudun ruuvaamaan vahvistimen eq:sta taajuuksia parempaan tasapainoon. Endstand-yhtyeen kohdalla kaikki taajuudet olivat erinomaisessa tasapainossa ja särön määrä juuri sopiva.

Aloittelevat kitaristit usein tuppaavat käyttämään todella paljon säröä etenkin uransa alkuvaiheessa ja tämä vähentää soittotatsin erottumista sekä puurouttaa itse saundia. Vähemmän säröä tarkoittaa, että sinun pitää osata soittaa. Vähemmällä säröllä pienetkin virheet kuuluvat paremmin. Ja taas silloin, kun hallitset instrumenttisi sekä osaat soittaa, vähempi särö tuo mukaan sitä nykyään valitettavan usein kadoksissa olevaa soittajaa itseään. Endstandin särön määrä oli siis hieman vähemmän kuin liikaa, eli juurikin täydellisesti musiikkiinsa sopiva.

Kitaraäänitys – mitä taltioidaan ja miten taltioidaan

Olen operoinut kaikilla mahdollisilla mikrofonivaihtoehdoilla aina yhdestä mikistä kouralliseen mikkejä vahvistimen edessä sekä sen ympärillä. Moni äänittäjä tykkää laittaa monta mikkiä, koska sitten on miksauksessa varaa valita. “Blendailu on päivän sana” valisti kerran eräs äänittäjä minua, kun miksasin hänen taltioimaansa albumia. Blendailu ja mikkien välisen balanssin säätö on oiva tapa saada vaihevirhettä saundiin ja normaalitilanteessa et sitä halua. Kun päätöksen teon voi näin lykätä miksaukseen, on tämä ehdottomasti paras tapa toimia. Vai onkohan sittenkään?

Mitä enemmän päätettävää kasaantuu, sitä hitaampaa on miksaus ja sitä suurempi mahdollisuus on pettyä suuresti ensimmäistä miksausversiota kuunnellessa. Suosittelen täysin vastakkaista lähestymistapaa etenkin, kun kyseessä on kitaraäänitys. Äänitä aina mahdollisimman valmista saundia. Näin tiedät mille lopputulos tulee kuulostamaan ja vältyt ikäviltä yllätyksiltä. Lisäksi tämä vähentää miksauksessa tehtävää prosessointia, joka yleensä tuppaapi saundia huonontamaan.

Lue lisää: Tästä syystä musiikkisi saundaa paremmalle kun prosessoit raidat äänitysvaiheessa

Kitaraäänitys yhdellä mikrofonilla

Kahta tai useampaa mikrofonia kitaravahvistimen edessä käyttäessäsi varmistat sen, ettei kitara kuulosta samalle, mille se kuulostaa vahvistimen läheisyydessä. Mutta miksi kitara pitäisi taltioida sellaisena, kuin se vahvistimen vieressä soittaessa kuulostaa? Eikö äänittäjä voisi luoda jokaiselle bändille itsensä näköisen saundin? Siis ei bändin, vaan äänittäjän itsensä näköisen.

Jos olisin alkanut viemään Endstandin kitarasaundia oman mieleni mukaan johonkin toiseen suuntaan, olisi bändi ja etenkin kitaristit taatusti älähtäneet. Kitaristien saundi oli vuosien hiomisen tulos ja sellainen, johon he olivat täysin tyytyväisiä. Tällaisessa tilanteessa on äänittäjän aivan turha mennä sörkkimään ja esittämään omaa näkemystään. Useampi mikki aiheuttaisi sen, ettei kitaraäänitys kuulostaisi samalle, kuin se vahvistimen vieressä kuulostaa. Päädyin siis käyttämään yhtä mikrofonia, joka on jo todella pitkään ollut Shure SM58 ilman grilliä. Tämä pitkään käyttäminen näemmä näkyy myös ylläolevasta kuvasta…

Puolen metrin päässä kaiuttimesta

Kun siirrät mikrofonin noin puolen metrin päähän kaiutinelementistä, saat taltioitua vahvistimen sellaisena, kuin se soittohuoneessa kuulostaa. Huomioithan, että mikittäessäsi esimerkiksi 4×12″-kaappia, lattiaa lähempänä olevat kaiutinelementit saundaavat lattiaheijastusten takia tummemmalle. Tästä syystä mikitän lähes poikkeuksetta ylemmän elementin ja alemman vain todella todella harvoin. Eipä siis mennä basson tontille sörkkimään taajuusrosmoilu-aikeissa…

Mikäli kitaraäänitys ei tällä metodilla saundaa samalle kuin huoneessa kuunneltuna, en suosittele käyttämään eq:ta enkä etenkään plugareita tilanteen korjaamiseen. Huomioi asia ennen jo äänitystä. Tiesitkö, että voit mikrofonia siirtämällä vaikuttaa saundin kirkkauteen ja tummuuteen? Kirkas saundi tulee, kun mikrofoni on aivan kaiutinelementin keskelle suunnattuna. Ei siis kaapin, vaan kaapissa olevan elementin. Jos tarkkaamossa kitara saundaa liian kirkkaalle, voit siirtää mikrofonia hieman sivulle eli pois kaiutinelementin keskeltä, jolloin saundi tummenee.

Tämähän olisi todella helppoa tehdä miksauspöydällä tahi plugari-eq:lla. Mutta mitä enemmän kitarasaundissa eq:ta käytät, sitä huonommalle se saundaa. Pyri siis hoitamaan lähtösaundisi niin timanttiseksi kuin mahdollista. Taltioi kitara yhdellä mikrofonilla ja jos saundi on liian kirkas tai tumma, siirrä mikrofonia hieman sivuttaissuunnassa.

Kuinka kauan kitarasaundia kannattaa ruuvata?

Olen tehnyt sessioita, joissa joko äänittäjä ja/tai kitaristi(t) haluavat siirrellä mikkejä ja ruuvata vahvistimia jopa tuntitolkulla. Jokaisessa sellaisessa sessiossa olen huomannut, kuinka kaikki läsnäolevat “kuuroutuvat” saundille jo vajaan vartin ruuvaamisen jälkeen. Tämän kuuroutumisen ansiosta kitaristit ja usein myös äänittäjäkin alkavat keskittyä aivan vääriin asioihin. Sitten siirrellään tuntitolkulla mikkiä milli sinne, toinen tänne ja ruuvataan kaikkea mahdollista. Pian on mahdotonta ymmärtää mikä kuulostaa hyvälle ja mikä ei.

Kokemuksen kautta tämä tilanne on helppo tunnistaa, sillä jokainen luulee kuulevansa asiat oikein ja lähes poikkeuksetta lähtee “kuuroutuneena” viemään saundia aivan väärään suuntaan. Saundin huonous paljastuu usein jossain vaiheessa sessiota tai viimeistään kotona.

Tästä olenkin oppinut, että lähtösaundin ollessa kuosissa, käytän yleensä maksimissaan 5 minuuttia kitarasaundin ruuvaamiseen. Usein se onnistuu jo noin puolessa minuutissa ja kitaraäänitys voidaan samantien aloittaa. Moni kitaristi on hämmentynyt siitä, kuinka vahvistimensa kuulostaa tarkkaamossa täysin samalle kuin soittohuoneessa. Sinänsä hämmästyminen on hassua, sillä eikös juurikin siihen meidän aina tulisi kitaraakin äänittäessä pyrkiä?

Mikittäminen

Keikkamikitys on asia erikseen ja tässä kirjoituksessa keskitymme vain studiossa tapahtuvaan mikittämiseen. Ethän siis tee tätä yleistä virhettä kitaraa äänittäessäsi ja laita mikkiä kiinni kaiuttimeen. Tai pahimmassa tapauksessa monta mikkiä yhdellä kertaa. Mikrofonien siirtelyrobotit ovat laiskojen ihmisten hauskoja lelu-turhakkeita. Mielestäni niillä ei ole mitään tekemistä vakavasti otettavan ammattimaisen mikittämisen kanssa.

Käytä yhtä mikrofonia noin puolen metrin päässä kaiuttimesta. Siirrä mikkiä tarvittaessa hieman sivuttaissuunnassa hienosäätääksesi saundin kirkkautta. Näin saat taltioitua sähkökitaran vahvistimen saundin sellaisena, mille se vahvistimen vieressä kuulostaapi.

Huomioithan, että äänityshuoneen akustikka vaikuttaa saundiin sitä enemmän mitä kauempana mikrofoni on. Kitarahuoneen pintamateriaalit ovat siis tärkeässä roolissa. Kaikuisa sekä eläväinen huone ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Ja kun alat ymmärtää kitarasaundin luonnollisuuden, on tuo pieni kaiku ja elo sitä parasta A-ryhmää. Kitaristi, joka on käyttänyt aikaa saundinsa löytämiseen arvostaa tätä varmasti!

Lue lisää kitarasaundi-aiheisia kirjoituksiani:

• Parempaa kitarasaundia osa 1
• Näin parannat kitarasi virettä, osa 1 – Viritysmittari ongelman aiheuttajana
  

Kitaraäänitys

Kiitos, kun luit vinkkini, kuinka välttää yleinen kitaraäänitykseen liittyvä saundia huonontava tekijä. Toivon sydämestäni, että tämän kirjoituksen avulla innostut panostamaan lähtösaundiin ja teet äänityssessiostasi nautinnollisempaa. Äänitettäessäsi kitaraa, jonka saundia ei tarvitse muokkaimilla muokata, on suuri etu ja samalla myös erittäin palkitsevaa. Siitä tiedät, että olet kitaristina löytänyt itsellesi parhaiten sopivan saundin!

Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.

Haluatko kerrankin keskittyä äänityksissä vain soittamiseen? Koe unohtumaton sessio Astialla ja huomaat, kuinka pelkkään soittamiseen keskittyminen vie sinut ja bändisi paremman lopputuloksen äärelle. Laita minulle yksityisviestiä klikkaamalla tästä, niin jatketaan keskustelua. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.