Kuinka Ensiferum päätyi äänittämään Two Paths -albumin nauhalle osa 1

If you like this post please share it with your friends!

Folk metallin sanansaattajana tunnettu kotimainen Ensiferum-yhtye saapui ensi kerran luokseni 2014 äänittämään, miksaamaan ja masteroimaan One Man Army -albumiaan. Olin työskennellyt, tai itseasiassa ”työ” kuulostaa aivan liian viralliselle, joten vaihdetaanpas se vaikkapa termiin ”hassutellut”, Petri Lindroosin (laulu & kitara) kanssa jo silloin, kun hän oli Norther-yhtyeessä. Teimme yhdessä kolme albumia, kaksi EP:tä, singlejä, kovereita ja lukemattoman määrän keikkoja, joita aikatauluni puitteissa kiersin miksuuttelemassa ympäri maailmaa. Petri ehdotti minua tuottajaksi One Man Armylle ja koska sessio oli erittäin onnistunut, bändi halusi tehdä kanssani myös seuraavan levyn. Tämä kirjoitus kertoopi tarinan siitä, kuinka Ensiferum päätyi äänittämään Two Paths -albumin nauhalle.

Katso kaikki 21 One Man Army -levyn studiovideota täältä: The making of One Man Army album

Tärkeä osa Two Pathsin ideaa oli jatkaa edellisellä One Man Army -albumilla aloitettua ”tehdään levy, joka kuulostaa pirun tiukalta livelevyltä” -mentaliteettia.
Sami Hinkka, basso

Tehdäänpä demo

Isoa albumi-produktiota työstäessä on toisinaan mukavaa tehdä demo joitakin kuukausia ennen itse sessiota. On siistiä purkittaa veisut yhdellä otolla, testailla erilaisia sovitusideoita ja samalla treenata itse albumin äänitystä varten. Näin tiedämme mikä toimii ja mikä ei. Markus Toivonen (kitara) soitti syksyllä 2016 ja varasi sekä demo- että albumisessiot alkuvuodelle.

Tammikuussa 2017 Ensiferum saapui demottamaan uutta lättyään viikonlopuksi. Varauksen yhteydessä olin selostanut bändille intoa puhkuen, kuinka meidän tulisi äänittää uusi levy kelanauhalle sen ylivertaisen saundin takia. Nauhalle kun tuntuu taltioituvan huomattavasti tietokoneäänitystä enemmän yksityiskohtia. He kehoittivat pyyhkimään kuolan suupielistäni, hengittämään syvään ja ottamaan iisisti. Jos en olisi tiennyt paremmin, olisin varmasti reagoinut aivan samoin noin hämmentäviin väitteisiin. Kuten aina tällaisissa tilanteissa, ehdotin yksinkertaista A/B-vertailua demonstroidakseni saundieroa. Äänittäisimme osan demoveisuista tietokoneelle ja osan nauhalle käyttäen identtistä prosessointia. Bändi voisi kuulostella miksauksia kotona tutussa kuunteluympäristössä ja valita albumille äänitysformaatin, jonka saundi miellyttää eniten.

Parempaa rumpusaundia - Astia-studion opas

Kelanauha tekee vaikutuksen

Demosession kolmantena päivänä miksuuttelin ensin tietokoneelle taltioidut kappaleet. Bändi kommentoi, että heidänhän pitäisi äänittää vanhaa materiaalia uudelleen kanssani, koska he suuresti tykkäsivät, mille instrumentit ja eritoten rummut Astialla saundaavat. Kun pyöräytin ensimmäisen kappaleen kelanauhalta, olivat yhtyeen jäsenet ihmeissään valtavasta saundierosta. Siltä istumalta he yksimielisesti päättivät, että meidän tulisi äänittää kelanauhalle niin monta instrumenttia kuin mahdollista!

Vaikka olin sanallisesti epäonnistunut selostamaan valtavan saundieron heille ennen demosessiota, tarvittiin vain yksinkertainen A/B-vertailu ja bändi oli täysin vakuuttunut. Ensiferum-yhtyeen jäsenet ovat tunnetusti erikoisen tarkkoja saundinsa suhteen ja näin uusi albumi äänitettäisiin kelanauhalle. Hauskana nippelitietona kerrottakoon, että vaikka käytin yli 20 vuotta vanhaa tunkkaisen kuuloista nauhaa demon äänittämiseen, bändi silti diggasi sen taltioimasta saundista tietokoneäänitystä enemmän. Albumilla käytimme uutta nauhaa ja se nosti lopputuloksen vielä yhden pykälän paremmaksi.

Demosessiossa vertailimme tietokoneen ja kelanauhan soundia, joista jälkimmäinen (analoginen) kuulosti selkeästi isommalta ja muhkealta, kun taas tietokoneen (digitaalinen) soundi oli ohuen ja ”muovisen” tuntuinen. Kelanauhan soundi täyttää tilan ja kuulostaa siltä, kuin elävä orkesteri soittaisi huoneessasi. Tietokoneelta tätä fiilistä ei juurikaan välittynyt.
Markus Toivonen, kitara

Janne Parviainen in Astia-studio A drum room with Ensiferum

Rumpujen äänitys

Ensiferumin rumpali Janne Parviainen on yksi kaikkien aikojen lempirumpaleistani. Hänen soittonsa sekä saundinsa on aina priimaa ja arvostan todella suuresti sitä, että Janne sanoo kaiken aina täysin rehellisesti niin hyvässä kuin pahassa. Rehellisyys ja totuus ovat mielestäni ainoa oikea polku. Jos et kestä totuutta, niin sehän tavallaan tekee sinusta valehtelijan, joten pysy aina vain ja ainoastaan totuudessa!

Live-energian maksimoimiseksi koko bändi soitti yhtä aikaa samassa huoneessa. Taltioin rummut muutamassa päivässä Otari MTR-90mkII 2″ 24-raitaisella kelanauhurilla käyttäen uutta RTM SM900 2″ nauhaa. Olimme varanneet sessioon kolme kelanauhakakkua. Yhdelle kakulle mahtuu 32 minuuttia musiikkia mukaan lukien kappaleiden väliset tauot. Kolmen nauhan ansiosta pystyimme ottamaan useita ottoja saman kappaleen rummuista ja valitsemaan niistä parhaan. Jokaisen veisun rummut soitettiin metronomin tahtiin, kuten heillä aina on tapana. Yhdessäkään biisissä ei ole minkäänlaisia rumpuedittejä, sillä Janne soitti kaikki kappaleet yhdellä täydellisellä otolla alusta loppuun. Bändi, Janne mukaan lukien, oli hämmästynyt nauhalta välittyvästä energisyydestä sekä rumpujen saundista.

Astian rumpuhuone kuulostaa tosi hyvälle ja tuo setin oikean saundin paremmin esiin. Diggaan, että PA:sta saa potkua soittoon sekä saundiin. Vähän niinku ois keikalla. Akustisena etenkään basari ei hevihommissa kuulosta ihmeelle ja PA:n käyttö tasoittaa sitä.
Janne Parviainen, rummut

Kun rummut kaikki kipaleisiin oli rummuteltu, ehdotin vielä vaihtoehtoisia ilman-metronomia-vedettäviä-ottoja kolmeen kappaleeseen, joissa ei olisi orkestraatioita. Bändi ei moiseen suostunut. Jouduin lahjomaan heidät luomuoluella sekä tarjoamalla veloituksetta nauhan vaihtoehtoisia ottoja varten ja vasta sitten he vastahakoisesti suostuivat. Otimme metronomista alkutempoa kahden tahdin verran ja kun rummut aloittivat, metronomi loppui. Kaikki Ensiferum-yhtyeen jäsenet olivat ihmeissään siitä, kuinka paljon paremmalle rummut kuulostivat ilman klikkiä. Kun vertasimme ottojen energiaa sekä dravia, he valitsivat metronomittomat versiot albumille. Pystytkö sinä erottamaan missä kappaleissa ei klikkiä ole käytetty?

Parempaa rumpusaundia - Astia-studion opas

Basso repii puita

Synkkasin kelanauhurin sekä tietokoneen, kuten tällä videollani selostan saadaksemme riittävästi raitoja käyttöömme. Olin alun perin suunnitellut äänittäväni vain rummut kelanauhalle, mutta demosessiossa Ensiferum-yhtyeen jäsenet kertoivat haluavansa äänittää niin monta instrumenttia nauhalle kuin mahdollista. Päädyimme siis purkittamaan rumpujen ohella myös basson, komppikitarat sekä Petrin liidilaulun nauhalle. Tälläkin kertaa koko bändi soitti rumpuäänitysten aikana yhdessä. Teen aina parhaani, että saan puristettua bändistä mahdollisimman paljon live-energiaa nauhalle. Rumpuhuoneessamme oleva 3 kW äänentoistojärjestelmä on tässä suureksi avuksi, sillä rumpalin polkaistessa basaria huoneessa olevat eivät vain kuule, vaan myös tuntevat sen. Tämä vie bändin vähän kuin keikkalavalle ja lopputulos on aina huomattavasti energisempi.

Pohjaraitojen soittaminen yhdessä toi mukavasti jammailun tuntua äänityksiin.
Netta Skog, haitari / laulu

Ensiferumin basisti Sami Hinkka on eläin etenkin lavalla. Sami on tehnyt levytyksiä, joissa hän soittaa todella hillittyjä kuvioita. Koska olin nähnyt heidät useaan otteeseen keikalla ja päässyt todistamaan hänen valtavaa lava-energiaansa, halusin taltioida sen Two Paths -albumille. Basisti-herra oli liekeissä rumpuäänitysten aikana ja saimmekin kahden veisun bassot nauhalle yhtä aikaa rumpujen kanssa. Tämä oli sellaista, mitä Ensiferum ei ollut aiemmin tehnyt. Joissakin kohdissa emme vieläkään ole ihan varmoja mitä Sami tarkalleen ottaen soittaa, mutta nekin kuulostivat hämmentävän hyvälle ja halusimme myös niiden päätyvän albumille. Joidenkin kappaleiden kohdalla korjasimme jälkiäänityksessä vain nuotin tai pari. Suurimman osan rumpuäänityksistä Samin soitto oli todella tiukkaa ja täydellisesti lukkiutuneena rumpuihin. Vuosien yhdessä soittamisen todellakin kuulee!

Jos joka tapauksessa oli tarkoitus soittaa raitoja sisään yhdessä ja toivottavasti saada edes rummut ja bassot sisään joihinkin biiseihin samalla otolla (tämä muuten tapahtui ainakin kahdessa biisissä, yksi otto alusta loppuun ja molemmat instrumentit olivat purkissa. Aika Old School!), niin miksei sitten otettaisi samalla kelalle?
Sami Hinkka, basso

Albumilla Sami käytti Mesa/Boogie Bass 400+ -putkinuppia, Mesa/Boogie 2 x 15″ -kaappia sekä Wintersunin Jukka Koskiselta ostamaani SansAmpia etuastesärönä. Tyrkkäsin AKG D112 mikin noin parikymmentä settiä kaiuttimen verkosta taaksepäin. Mikrofonietuasteena käytin Trident Vector 432 miksauspöydän mikkietusta ja nauhoittaessa kytkin kanavainserttiin Universal Audio LA2A hardware-kompressorin. Äänitys saati miksausvaiheissa en käyttänyt bassossa minkäänlaista ekvalisaattoria miksauspöydästä. Ruuvaan mieluummin äänilähdettä, kuin alan sitä tiskistä eq:ttamaan.

Ensiferum in Astia-studio A control room in 2017

Skeba salamoi

Kirjaimellisesti nauhoitimme kitarat huomattavasti aiempia albumeita nopeammin, koska nauhassa tuntuu olevan erikoinen ”anteeksiantavuus”. Pienet virheet eivät lainkaan kuulosta virheille. Tämän seikan havainnoimme jokaisessa sessiossa. Jälleen kerran taltioin Markuksen ja Petrin rytmikepukat yksitellen. Molemmat käyttivät omia vahvistimiaan, sillä en enää suostu äänittämään vain yhtä vahvistinta käyttäen. Kun saundit olivat kuosissa, odotin kitaristin lukkiutumista muihin instrumentteihin ja hyvinkin nopeasti rytmikitarat olivat valmiit.

Session aikana kehitin kieltenpuhdistus-metodin, joka toi huomattavan parannuksen kieli-instrumenttien viritykseen sekä vireeseen. Lue aiheesta lisää Paras viritysvinkki ikuna -kirjoituksestani. Aina aiemmin vietimme yleensä reilun puolituntisen aamulla kitaraa lämmittäen ja virittäen. Nyt pääsimme äänittämään jo 5 minuutin kielten puhdistuksen jälkeen. Paras viritysvinkki ikuna on osoittautunut nimensä veroiseksi, sillä se nopeuttaa poikkeuksetta jokaista tekemäämme sessiota. Kehitettyäni metodin kaikki vireongelmat äänityksissä ovat tyystin kaikonneet ja juurikin siitä syystä se saa suurimman suositukseni.

Rytmikitarat taltioin Shure SM58 -mikrofonilla, josta olin ruuvannut grillin irti. Vedin mikkiä kaiuttimesta puolisen metriä kauemmas, kuten selostan kirjoituksessani Parempaa kitarasaundia. Mikrofonin yhdistin Trident Vector 432 -miksauspöydän mikkietuasteeseen. Eq:ta ei taaskaan käytetty ja pienen lyttäyksen toteutin Drawmer 1968ME kompressorilla äänitysvaiheessa.

Komppikitaroiden äänityksestä ja soundin erosta osaan vain sanoa sen, että ne kuulostivat paremmalta, kun mikitys oli kauempana kaapista. Ehkä se tuo siihen myös enemmän aitoa fiilistä, koska eihän kitaraa muutenkaan kuunnella korva kiinni kaiuttimessa.
Markus Toivonen, kitara

Petri Lindroos from Ensiferum in Astia-studio kitchen

Lue Ensiferum-jäsenistön kommentteja muissa blogikirjoituksissani:

Ensimmäisen osion päätössanat

Kiitos kun sain jakaa kanssasi ensimmäisen osan aiheesta, kuinka Ensiferum päätyi äänittämään Two Paths -albumin nauhalle. Haluatko kuulla lisää Petrin laulu-äänityksestä ja Netan hanurista? Tai kuinka kappaleiden miksausversio 1 hyväksyttiin levylle asti? Nämä ja paljon muuta paljastan kirjoitukseni toisessa osassa. En malta odottaa, että pääsen lukemaan kommenttisi sekä ajatuksesi näistä aiheista, joten jätäthän ne tähän alle. Voit myös ottaa minuun yhteyttä yksityisesti tästä. Tsekkaathan myös muut blogikirjoitukseni täältä. Kiitoksia vielä kerran ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänitystäpalvelua 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan yli 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Kirjoittaja