Nauhalle äänittävät vain maailmanluokan virtuoosit – ja 4 muuta myyttiä kelanauhaäänityksestä

If you like this post please share it with your friends!

Kelanauhaäänittäminen – tuo jo lähes sukupuuttoon kuollut musiikintaltioimisen taito on tekemässä paluun. Koska tunnen aiheen läpikotaisin, haluan auttaa ymmärtämään miksi sinunkin kannattaa äänittää musiikkisi nauhalle. Jos tietäisit sen mitä minä tiedän, et edes harkitsisi muita vaihtoehtoja. Tämän kirjoituksen myötä opit, kuinka nauhasessiot ovat nopeampia ja että tietokoneelle tallentaessa joudut soittamaan huomattavasti tarkemmin kelanauhaäänitykseen verrattuna. Saatat myös yllättyä kuinka vähän tuplaraitoja nauhaäänityksissä tarvitaan. Tässä kirjoituksessa murramme 5 myyttiä kelanauhaäänityksestä.

Oletko jo lukenut, kuinka kelanauhasessio tarkalleen ottaen etenee:
Näin tehdään kelanauhasessio – “Pelkoni analogiäänittämisen hankaluudesta todistettiin turhaksi”

Nauhalle äänittävät vain maailmanluokan virtuoosit
– ja 4 muuta myyttiä kelanauhaäänityksestä

Miksi edes harkita vanhaa ja vaivalloista äänitystapaa, kun tietokoneelle purkitus on niin helppoa ja kätevää? Eihän nauhalle taltioitua soittoa voi edes editoida! Kätevyys ja laatu harvemmin kulkevat käsi kädessä. Onko siis soittajien taso laskenut, koska ennen kaikki musiikki äänitettiin nauhalle? En lainkaan usko muusikoiden tason kehnontumiseen. Jopa vasta-alkaja voi kuulostaa erittäin hyvälle, kun musisointinsa äänitetään nauhalle. Annas kun oikaisen yleisimpiä olettamia aiheesta kelanauhaäänittäminen.

1. On oltava maailmanluokan virtuoosi voidaakseen äänittää kelanauhalle.

EI PIDÄ PAIKKAANSA

Saatat olla niin tottunut editointiin, ottojen yhdistämiseen sekä lauluraitojen virittämiseen, että ajatus kelanauhalle äänittämisestä pelottaa sinua. “Ällös pelkää!” huudahtaapi Anchi, sillä moisia vippaskonsteja tarvitaan vain digitaalisessa äänenkäsittelyssä. Lukuisia kertoja olen bändin soittaessa livenä äänittänyt saman oton sekä tietokoneelle että nauhalle. Tietokonetaltiointia kuunnellessa toteamme laulujen kaipaavan virittämistä, muutaman rummuniskun vaativan taimaamista ja ettei basso ole kitaroiden kanssa ihan täysin samalla tahtiviivalla. Pitääpi siis joko editoida tahi äänittää uudelleen.

Kuunnellessamme samaista ottoa kelanauhalta, laulu kuulostaakin hyvälle eikä huuda tunettamista, rummut ovat täysin rytmissä eikä bassokaan seilaile kitaroiden läheisyydessä, vaan on juuri siellä missä pitääkin. Ja samainen otto kuulosti tietokoneelle taltioituna kaamealle! Tämä saattaa tuntua hämmentävälle, mutta tulos on jokaisessa testissämme sama. Jokainen bändi, jolle olen tämän demonstroinut, on ihmeissään valtavasta erosta.

Mikäli et kykene soittamaan keikkoja, silloin ei kannata harkita kelanauha- saati mitään muutakaan taltiointitapaa. Mutta jos kykenet keikkalavalle, ei kelanauhaäänittäminen ole sinulle minkäänlainen ongelma. Olen äänittänyt useita aloittelevia bändejä nauhalle ja hekin kuulostavat tiukalle, energiselle sekä ammattimaiselle. Ensimmäinen kelanauhasessio on yleensä siisteintä ikinä. Silloin tallennusformaattien välinen valtava ero aukenee, kun kuulet mille musisointisi todellisuudessa kuulostaa. Yllätys on poikkeuksetta erittäin positiivinen.

Sinun ei siis todellakaan tarvitse olla virtuoosi, että soittoasi tai lauluasi voidaan onnistuneesti taltioida nauhalle.

2. Kaikki on äänitettävä yhtä aikaa yhdellä otolla, etkä voi korjata mitään.

ASIA EI OLE LAINKAAN NÄIN

Tai itseasiassa osittain on, mutta kyse on kuitenkin vain suosituksesta. Livenä soittamisessa nauhalle taltioituu jotain, mihin ei aina jälkiäänityksissä päästä. Se jokin taltioituu huomattavasti vähemmän tietokoneelle äänitettäessä, mutta sieltäkin voi asiaa hitusen verran aistia. Musiikkisi hyötyy livetaltioinnista, mutta se ei missään nimessä ole välttämätöntä. Kaameinta mitä voit tehdä, on äänittää jokainen instrumentti erikseen pelkän klikin mukaan, yhdistää raidat miksauksessa ja toivoa, että lopputulos kuulostaapi musiikilta. Mikään ei voisi olla kauempana siitä, mistä musiikissa perimmiltään on kyse. Valitettavasti tämä on kotiäänityksissä sangen yleistä.

Suosittelen äänitysformaatista riippumatta taltioimaan pohjaraidat livenä. Näin musiikistasi välitty enemmän energiaa sekä “draivia”. Virheitä voi toki nauhasessiossa korjata ja jälkiäänityksiä tehdä ihan niin kuin tietokoneäänityksessäkin. Ainoa ero on, että lopulliset otot päätetään jo äänitysvaiheessa, eikä aikaavievässä editoinnissa joskus myöhemmin. Koska erillistä editointia ei tarvita, säästät studioaikaa. Rec-nappia painettaessa valitulta raidalta / raidoilta pyyhkiytyy aiempi otto pois siihen asti, kunnes äänitys painetaan pois päältä.

Pohjat kannattaa siis soittaa livenä ja jälkiäänityksellä korjataan mahdolliset väärät äänet tai koko kitararaita. Homma on juuri niin kuin musiikissa yleensäkin; ei ole olemassa “tee aina näin” -ohjetta, koska kaikki aina riippuu monista eri tekijöistä. Kelanauhalle äänitettäessä voidaan aivan yhtä lailla fiksata pienimmätkin virheet, kuten yksi sana, sointu tahi soolon nuotti. Kaikki tämä onnistuu helposti, jos moista tarvitaan. Pitäisikö näin tehdä vaatiikin sitten jo kokonaan oman blogipostauksensa. Nauhalle voidaan äänittää tarvittaessa myös jokainen instrumentti erikseen.

Täytyykö äänittää livenä ilman mahdollisuutta korjata virheitä? Vastaus kysymykseen onpi sama, mitä mainoksessa hammaslääkärini sanoi eli: “ei”.

3. Kelanauhasessiot ovat hitaita ja kestävät kauan.

EI SINNE PÄINKÄÄN

Itseasissa aivan päin vastoin. Koska kelanauhaäänityksessä tapahtuu erikoinen ilmiö; pienet virheet tuntuvat katoavan, ovat nauhasessiot huomattavasti nopeampia. Säästät rahaa, koska sessioissa ei aikaa kulu loputtomaan editointiin ja lisäksi nauhalle taltioituu huomattavasti enemmän yksityiskohtia tietokoneäänitykseen verrattuna. Biisi päivässä sisältäen äänityksen, miksauksen sekä masteroinnin on suht normaali tahti. Jokainen nauhasessiossa käynyt ihmettelee, kuinka paljon nopeampia nauhasessiot ovat.

Viime aikoina tekemäni albumisessiot ovat olleet keskimäärin 12-16 päivää sisältäen äänityksen, miksauksen sekä masteroinnin. Toki nauhallekin voi albumia työstää kuukauden tahi kaksi. On kuitenkin sellainen paikka kuin treenikämppä, jonka syvin olemus etenkin sanan “treeni” osalta olisi suotavaa ottaa haltuun. Jokin aika sitten tein kokonaisen albumin yhdessä päivässä ja kyseessä ei ollut mikään punk-trio vaan 12-henkinen orkesteri, jonka taltioin livenä. He pitivät hauskaa studiossa ja vetivät ikäänkuin keikan, jonka taltioin nauhalle stereomiksauksena.

Jokaisen bändin kannattaa viettää aikaa treenikämpällä niin kauan, että veisut sekä osiot ovat täysin hallussa. Lue lisää, kuinka säästät rahaa ja vietät vähemmän aikaa studiossa Sessioon valmistautuminen -kirjoituksestani täältä. Viettämällä enemmän aikaa treenikämpällä kehityt paremmaksi muusikoksi. Näin tarvitset vähemmän studioaikaa = säästät rahaa. Suosittelen lämpimästi saapumaan studiolle hyvin treenanneena ja “taltoimaan juuri sen oikean hetken”.

Nauhasessiot ovat nopeita ja sinun ei tarvitse käyttää omaisuutta naurettavan pitkään studiosessioon.

4. Emme voi äänittää nauhalle, koska 24 raitaa ei riitä.

EIPÄ SE TÄMÄKÄÄN VÄITE PIDÄ PAIKKAANSA

25 vuotta työstettyäni musiikkia studiossa sekä nauhalle että tietokoneelle, olen ymmärtänyt miksi nykyään raitoja tarvitaan niin valtavasti. On suht yleistä, että biisissä on 80-130 raitaa ja ovatpa jotkut puuhastelleet jopa 1 300 yksittäistä raitaa hengentuotteeseensa. Itsekin olen moisen toiminnan kekoon korteni aikanaan kantanut. Yksinkertaisella A/B-vertailulla voit ratkaista lähes kaikki ongelmat ja verrata asioita hyvin selkeästi. Tämä on auttanut minua huomaamaan, kuinka paljon informaatiota ääntä analogisesta digitaaliseksi muunnettaessa katoaa. Niin kauan, kun kuuntelet äänikortin ulostuloa, olet autuaan tietämätön tästä karusta faktasta.

Maailmani mullistui, kun ensikertaa vuosiin siirsin studiossa kuunteluni äänikortin ulostulosta pois ja aloin kuunnella mille asiat kuulostivat ennen A/D-muunnosta. En meinannut uskoa korviani! Tämä aukeaa sinullekin, kun vain rohkeasti asiaa kokeilet. Ero ei ole järin suuri, jos käytät digivahvistinta tai digitaalista kuuntelujärjestelmää. Kun pidät signaaliketjun täysin analogisena, on ero huomattavasti suurempi, kuin uskallat olettaa.

Tietokoneäänityksessä katoavaa informaatiota kompensoimme lisäämällä raitojen määrää. Sen sijaan, että meillä olisi kaksi rytmikitara-raitaa, tuplaamme molemmat ja komppiraitoja onkin neljä. Triplaamme liidilaulut, että saisimme laulusta isomman. Kahden taustalauluraidan sijaan niitä tarvitaan 8, 16 tai jopa 48. Kaikki pitää tuplata tahi triplata ja se mitä et ole tiennyt on se, että raitojen lisääminen vain pienentää yleissaundia.

Ensimmäinen nauhasessio on kaikin puolin hämmentävä ja se ettei tuplauksia tarvitakaan, yllättää yleensä jokaisen. Kun kuulet mille bändisi kuulostaa livenä ilman tuplauksia saati triplauksia, on sen käsittäminen joskus jopa hieman haasteellista. Jos vedät nauhalle neljä komppikitaraa, menee saundi tukkoon ja homma ei kuulosta kovin hyvälle.

Suurimmassa osassa 70-luvun musiikista ei tuplauksia juurikaan ole ja silti se kuulostaa täyteläiselle. Hieman tuoreemmassa Lenny Kravitzin Are You Gonna Go My Way -veisussa on vain kaksi kitararaitaa; komppikitara vasemmassa ja liidiskitta oikeassa kaiuttimessa. Liidikitara ei soita edes jokaisessa osassa, eli oikeasta kaiuttimesta ei välillä tule lainkaan kitaraa. Silti en ole kuullut kenenkään sanovan: “Are You Gonna Go My Way olisi loistoveisu, jos siinä olisi enemmän kitaraa!”

Nauhahommissa vähemmän on enemmän.

5. Kelanauhaäänitys ei sovellu meidän musiikkiimme.

USKALLAN VÄITTÄÄ, ETTÄ VÄÄRIN ON TÄMÄKIN VÄITE

Toistaiseksi en ole vielä tavannut yhtäkään bändiä, jota kelanauhaäänitys ei hyödyttäisi. Viime aikoina olen kirjaimellisesti nauhoittanut akustista musiikkia, räppiä, metallia, rokkia, kuoroalbumeita, poppia, bluesia sekä black metallia nauhalle. Kun rumpusi taltioidaan kelalle kaikki pienet nyanssit, kuten virvelin ghostit, iskujen energia ja kaikki se raha minkä olet rumpuihin sekä uusiin kalvoihin sijoittanut kuuluu lopputuloksessa. Soittogroovesi välittyy, kun sitä ei tapeta editoimalla. Rumpujesi saundi välittyy, kun sitä ei pilata sämpleillä ja luonnollinen soittosi välittyy vielä miksauksenkin jälkeen.

Kitarasta sekä bassosta erottuu soittajan tatsi huomattavasti yksityiskohtaisemmin. Useampikin kielisoittaja on ihmetellyt, kuinka äänitystä kuunnellessa tuntuu, kuin hän itse soittaisi edessään livenä. Tämä tunnelma välittyy myös lopullisesta versiosta, vaikka kuuntelisit sitä huonolaatuisena mp3:sena YouTubesta tahi Spotifystä. Myös viulistien leuan auki loksauttaminen on aina yhtä siistiä.

Syntikat nauhalle taltioituna kuulostavat täyteläiselle sekä rikkaalle. Kun äänitin tietokoneelle, yleensä tuplasimme tai triplasimme lähes kaikki syntikkaraidat ja usein vielä useammasta oktaavista. Nauhasessiot ovat poistaneeet tarpeen moisille lisäyksille ja niitä ei siis tarvita. Tämä pitää kokea sen ymmärtääkseen. Ero on valtava!

Laulujen osalta on melko yleistä, että loppumiksausta kuunnellessamme solistilla on kyynel silmäkulmassa. Nauhalta tunne välittyy ja sen on jokainen solisti saanut ilokseen kokea. Harva vokalisti on kuullut lauluaan taltioituna niin, että siitä välittyy kaikki nyanssit sekä ilme. Moni solisti tietää, että vaikka miten naamaa äänitystilanteessa vääntää, ei tämä tietokoneäänityksestä tunnu välittyvän. Myös kuulijanne huomaavat nämä erot.

Kelanauhaäänitykseen liittyvät myytit murrettu

Saatat pohtia riittävätkö skillisi kelanauhaäänittämiseen. Jopa aloittelevat muusikot kuulostavat oikeassa ohjauksessa nauhalle taltioituna loistavalle. Nauhasessiot ovat nopeita ja 24 raitaa on tarpeeksi. Jos lisäraitoja tarvitaan, voimme synkata kaksi nauhuria yhteen ja raidat eivät lopu kesken.

Jokainen tyylisuunta hyötyy kelanauhaäänittämisestä. Kuulet eron helposti vertaamalla analogi-aikakauden vinyyleitä tietokone-aikakauden vinyyleihin. Kun tiedät mihin huomio tulee kiinnittää, et voi käsittää mikset ole moista aiemmin havainnut. Lue yksityiskohtainen opastukseni aiheesta Vinyylilevyt ja kuinka parantaa musiikkinautintoa -blogikirjoituksessani täältä.

Kiitos kun mursit 5 myyttiä kelanauhaäänityksestä kanssani. On ilo oikaista yleisimmät väärinkäsitykset aiheesta. Toivon tämän kirjoituksen rohkaisevan sinua kohti ensimmäistä kelanauhasessiotasi. Kun teen sen sopivassa paikassa osaavan äänittäjän kanssa, sessio mullistaa maailmasi.

Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.

Haluatko saada bändisi energian taltioitua parhaalla mahdollisella tavalla? Laita minulle yksityisviestiä klikkaamalla tästä, niin jatketaan keskustelua. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Lue lisää kelanauhaäänittämisestä:

• Haluatko musiikkisi erottuvan massasta ja olla kerrankin äänitykseesi tyytyväinen?
• Usein kysytyt kysymykset kelanauhaäänittämisestä
• Jarmo Nikku: “Soundi tuntui luonnolliselta (pitkästä aikaa)”
  – Case study Seniors Clearwater Revival
• Näin tehdään kelanauhasessio
  – “Pelkoni analogiäänittämisen hankaluudesta todistettiin turhaksi”

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.