Parempaa kitarasaundia osa 1

If you like this post please share it with your friends!

Löytyykös sieltä kitaristi, jota saundihommat kiinnostaapi? Jaan yli 25 vuoden aikana kitaravetoisen musiikin äänittämisestä kertyneitä kokemuksiani, jotka taatusti auttavat sinut paremman saundin äärelle. Tämä kirjoitus pureutuu syvälle parhaimman mahdollisen kitarasaundin löytämiseksi. Vuosien varrella olen tässä jaettavat vinkit erinomaisiksi havainnut lukemattomia variaatioita testattuani. Lähdetäänpa yhdessä siis matkalle etsimään parempaa kitarasaundia.

Musiikillinen taustani

Perustin ensimmäisen rokkibändini 9-vuotiaana. Muut jäsenet ennättivät vikkelämpinä valitsemaan instrumentit ensin, joten minusta tuli basisti. Ei mennyt kauaa, kun koin instrumentissani olevan aivan liian vähän kieliä ja koska siihen aikaan yli 4-kieliset bassot olivat harvinaisia, ylenin luontevasti kitaristiksi.

Teinivuosieni suuria vaikuttajia olivat mm. Iron Maiden, Yngwie J. Malmsteen, Jason Becker, Steve Vai, Racer X, Marty Friedman ja monet muut. Tutustuessani Alexi Laihoon, oli mahtavaa huomatta ettemme pelkästään omistaneet saman merkkistä sekä mallista kitaraa, vaan jaoimme myös pelottavan yhtäläisen musiikkimaun kitaristienkin suhteen. En osannut arvatakaan, kuinka paljon tämä tulisi helpottamaan kommunikaatiotamme kymmenissä yhteisissä studiosessioissa.

Äänihommat olen oppinut tekemällä, enkä koskaan ole tämänkään alan kouluja käynyt. Kaiken oppini olen saanut kokeilemalla sekä tekemällä niin paljon virheitä, kuin mahdollista. Tämä on paras tapa oppia, sillä nyt tiedän keskimäärin miljoona erilaista tapaa tehdä jonkun asian väärin. Välillä tätä on mahtavaa hyödyntää luodessamme jotain tyystin tavallisuudesta poikkeavaa.

Sen verran vanhan liiton miestä minussa on, että sanoisin hyvän kitarasoundin koostuvan pääosin soittajan kosketuksesta kitaraansa.
Rami Kinnunen / Faulty Messenger

Kitaran saundi

Kuten kaikkien instrumenttien suhteen, äänilähdehän se tärkein saundiin vaikuttava tekijä onpi. Työskentelin useita vuosia Children Of Bodom -yhtyeen kanssa sekä studiossa että tien päällä. Oli mahtavaa saada todistaa kerta toisensa jälkeen Alexi Laihon soittavan lukuisilla kitaroilla sekä vahvistimilla ja silti hän aina kuulosti vain ja ainoastaan itseltään. Tämän ansiosta ymmärsin soittajan tatsin olevan tärkein osa saundia. Kuten meilläpäin sanotaan: soittaminen lähtee käsistä!

Instrumentti toki vaikuttaa saundiin ja esimerkiksi Gibson saundaa huomattavasti tummemmalta, kuin Stratocaster. Mikäli tatsisi, eli sormistasi lähtevä saundi on tumma, ei Gibson välttämäti ole toimivin instrumentti teikäläiselle. Kokeilemalla löytyy jokaiselle parhaiten sopiva instrumentti ja tärkeää on, että soitinta on myös miellyttävä soittaa.

Voit vaihtoehtoisesti tehdä, kuten minä: treenasin päivittäin monta tuntia halvalla kepukalla, jota oli vaikia soittaa. Kun vaihdoin takaisin “ykköskitaraani”, saundin paranemisen ohella myös soitto tuntui sujuvan huomattavasti miellyttävämmin.

Ivan Apikov with Jellyfish Inn band

Mielestäni avain loistavaan kitarasaundiin on kirjaimellisesti soittajan käsissä.
Ivan Apikov / Jellyfish Inn

Joillakin kitaristeilla on taipumusta painaa kieliä hieman liian napakasti ja tämä ilmenee epävireenä. Opettele oikea soittotekniikka ja käytä riittävän paksuja kieliä. Mitä matalampi vire, sitä paksummat kielet tarvitset. Entäpä jos överi-matalien alavireiden sijaan virittäisitkin kitarasi normaaliin vireeseen?

Nopeissa sooloissa suosittelemme kokeilemaan kielten kevyttä demppaamista pikkauskädellä. Tämä vähentää kielten heilumista ja parantaa osumatarkkuuden ohella myös nopeutta.

Re-amppausta emme suosittele, sillä aivan liikaa informaatiota moisessa toiminnassa katoaa, kuten tällä videolla demonstroimme. Äänitä sama otto vahvistimesta mikillä sekä suora signaali kitarasta yhtäaikaa ja re-amppaa käyttäen samoja säätöjä.

Vertaile tulosta. Jos et meinaa huomata eroa, keskity aluksi vaikka pinch harmoniceihin (äänen huilut) ja etenkin siihen, kuinka niiden nuotti vahvistimesta riippuen saattaapi vaihtua aivan toiseksi. Myös kontrollin katomiseen suosittelen kiinnittämään huomiota re-amppausta vertaillessa.

Jos haluat väkivaltaisen äänen ulos soittimesta, se pitää väkivaltaisesti sieltä ottaa. Ei se epävarmalla miettimisellä ja silittämisellä siltä tule kuulostamaan.
Jukka Pesu / The Rivet

Näin parannat kitarasi virettä

Vahvistin

Kovaääninen on aivan yhtä tärkeässä roolissa, kun saundista puhutaan ja siihen pätevät samat asiat, joista kirjoitin edellisen otsikon alla. Tatsisi ollessa kirkas, ei kirkas vahvistin suurella todennäköisyydellä ole toimivin ratkaisu. Omaa korvaani miellyttää suunnattomasti putkivahvistimien ääni ja niistä tuntuukin välittyvän enemmän kuin transistori- tai eritoten digitaalivahvistimista.

Pyydän kitaristeja aina tuomaan omat vahvistimet mukanaan sessioon ja vertaamme niitä studiolla oleviin. Oiva lähtökohta on aina valita se, mikä parhaalle saundaa. Korva on paras työkalusi äänihommissa. Presetit toimivat valitettavan harvoin.

Vahvistimen ekvalisaattorin sekä särön määrän sanallisen kuvailun jätän mieluusti muille. Mielestäni moinen on ajanhukkaa, sillä nehän ovat korvalla todettavia asioita, eivätkä suinkaan luettavia juttuja. Saundi on hyvä silloin, kun se saundaa loistavalle ja kun vaffari saundaa hyvälle soittohuoneessa, osaavan äänittäjän sellaisena se tulisi kyetä taltioimaan. Ensimmäisillä albumeilla usein tuppaa kitarasärön määrä olemaan lievästi sanottuna reiluhko. Mitä useampia albumeita teet, sitä vähemmän säröä kitaristit tuntuvat käyttävän. Vähempi särö välittää soittajan tatsia huomattavasti paremmin.

Astia-studiolla käytössäsi on useita kitaravahvistimia, joista monet ovat rankasti modattuja. Korviamme suuresti miellyttääpi itänaapurilaisen TubeTone-firman vahvistinmodaukset. JCM800:ssamme on heidän Platinum+ modinsa, jonka ansiosta nuppi on parhaankuuloinen JCM800 mitä olen ikuna kuullut ja olen ennättänyt testailemaan niitä pitkälti toista sataa.

Kun kitaristit käyttävät eri vahvistimia, saundi on huomattavasti miellyttävämpi. Itsekin vuosia purkittelin kaikki albumin kepukat samalla vahvistimella ja samoilla säädöillä, vaan enpä niin enää tee. Suosittelen välttämään moista järjettömyyttä.

Tärkein osa kitarasoundia on soittajan kosketus kitaraan. Suuret mestarit, kuten vaikkapa David Gilmour, Esa Pulliainen ja Alex Lifeson kuulostavat hyvältä millä kitaralla vaan.
Matti Hovi / Ghost Of Youth, Matti Hovi Collective, The Siissidös

Parempaa kitarasaundia – Anssi Kippo with guitar amps in Astia-studio A

Millä mikrofonilla äänittää kitaraa?

Kuten selostamme Parempaa bassosaundia -kirjoituksessamme, testasimme aikanaan saman mikrofoni-homman myös kitaravahvistimien suhteen. Kokeiltuamme lukemattomia mikrofoni-yhdistelmiä vahvistimen edessä, takana ja vaikka sun missä, palasimme käyttämään vain yhtä mikkiä vahvistimen edessä. Ja mikähän tämä mikrofoni mahtaapi ollakaan?

Joillekin lienee yllätys, että jo kohta parisenkymmentä vuotta olen äänittänyt kitarat Shure SM58:lla, josta on grilli ruuvattu irti. Jostain syystä tämä toimii parhaiten, kun taltioidaan kitaravahvistin sen kuuloisena mille se huoneessa saundaapi. Jotkut äänittäjät haluavat jättää mahdollisimman paljon pelivaraa miksaukseen, kun taas oma lähestymistapani on aivan vastakkainen. Tykkään koko session ajan kuunnella mahdollisimman lopullista saundia.

Keikkatilanteessa kitaravahvistimen edessä oleva mikki on yleensä niin lähellä kaappia kuin mahdollista, jolla minimoidaan muiden instrumenttien vuoto kitaramikrofooniin. Vaan entäpä studiossa? Jokainen äänittäjä tuntuu valitsevan mikin paikan kuin olisi konserttia miksaamassa.

Joskus kitaristit tiedustelevat, josko mikki voitaisiin laittaa mahdollisimman lähelle kaappia. Pyydän heitä ensin laittamaan korvan kiinni kaappiin ja ehdotan, että soitamme muutamat voimasoinnut. Kitaristi voi sitten kertoa mihin kohtaan mikki tarkalleen laitetaan. Toistaiseksi kukaan ei ole moiseen suostunut… Kitaramikin olen jo vuosien ajan sijoittanut 40–60 cm päähän kaiuttimesta. Näin saamme mukaan vähän huonesaundiakin.

A-studiossamme on kaksi eri tavalla akustoitua kitarahuonetta sekä suuri rumpuhuone, joista valita. Mikrofonin siirtäminen kauemmas kaapista antaa huomattavasti luonnollisemman lopputuloksen ja kitara kuulostaa taltioituna samalle kuin huoneessa. Kokeilepa ja yllätyt positiivisesti!

Mahdollisuus soittaa koko bändi kerralla sisään analogisesti samassa huoneessa seisten on rakkaimpiani äänityskokemuksiani. Sen jälkeen ei paljon huvittanut demotella plugareiden ja softamööpeleiden kanssa.
Masi Hukari / Faulty Messenger, ex-Apulanta, ex-Amoral

Luonnollista tilaa

Jotkut kitaristit sekä äänittäjät kertovat mieluummin valitsevansa kitarakaiun vasta miksausvaiheessa, eivätkä siksi halua sitä kitararaidalle äänittää. Tuohan on toki oiva ajatus, etenkin jos haluat testailla lukemattomia vaihtoehtoja miksauksen yhteydessä. Jos pieni kitarassa oleva tila on niiden tärkeiden asioiden joukossa, johon kannattaa uhrata paljon miksausaikaa eri vaihtoehtoja kokeillen, niin antaa mennä vaan. Tosin, mikäli käytössäsi on rajattomasti studioaikaa on moinen näpräily huomattavasti parempi harrastus, kuin vaikkapa rötöstely.

Itse teen kaikki päätökset saundien suhteen jo äänitysvaiheessa minimoidakseni ylimääräisen miksaussäädön. Tällä metodilla miksaus on nopeaa ja keskitymme vain olennaiseen loputtomien kitara-reverbi -testailuiden sijaan.

Olen myös havainnut ihmistyypin, jonka tarkoitus ei ole koskaan saada mitään valmiiksi. Heille loputon ruuvaus ja säätö ovat päämäärä ja jonkun asian valmiiksi saattaminen on pelottavaa. Meillä kaikilla lienee kaveripiirissä näitäkin ammattilaisia…

…jos olet tyystin väsynyt moderniin kitarasaundiin (se kuulostaa totaalisen kuolleelle, jeah) – Astia on parahin paikka aloittaa toipuminen.
Ivan Apikov / Jellyfish Inn

Näin parannat kitarasi virettä

Prosessointi

Muutama sana kitarasaundin prosessoinnista ekvalisaattorilla, kompressorilla ja muilla efekteillä. Tavoitteeni on taltioida kitara niin, ettei miksauspöydästä (tai pahimmassa tapauksessa plugareista tahi digitiskistä) tarvitse käyttää eq:ta lainkaan.

Jos kävisi niin lätkä säkä, että moista tarvittaisiin, siirrän mieluummin mikkiä tai ruuvaan vahvistimen eq:ta äänitysvaiheeessa. Yleensä en käytä ekvalisaattoria kitarassa miksausvaiheessakaan. Mitä enemmän eq:tat, sitä kehnompi saundi ja tässä puhuu 25 vuoden äänitys- sekä miksauskokemus.

Yleensä käytän hardware-kompressoria äänitysvaiheessa genresta, saundista sekä soittajan tatsista riippuen. On myös niitäkin hetkiä, jolloin kompressoria ei tarvita. En koskaan limitoi kitaran ohella yhtään mitään muutakaan. Kevyen prosessoinnin hoidan Drawmer 1968ME:llä ja hyökkäävämmän vaikkapa 1176:lla.

Parempi kokeilla ja etsiä oma soundi, käyttää aikaa sen jalostamiseen. Taitavan äänittäjän käsissä hyvä soundi aateloituu vielä mehevämmäksi.
Matti Hovi / Ghost Of Youth, Matti Hovi Collective, The Siissidös

Puhtaan kitaran saundi

Säröttömät kepukat tykkään soitattaa Fenderin putkikombojen läpi ja joskus saatan tyrkätä metrin päähän vahvistimesta parikin mikkiä sopivan stereokuvan saamiseksi. En koskaan käytä kahta samanlaista mikkiä tähän tarkoitukseen. Toinen on usein SM57 tahi SM58 ja toinen esimerkiksi Royer 121, jotka panoroin äärilaitoihin. Hyökkäävää saundia korostan 1176:n “all-in” -moodilla tuodakseni sen niin sanotusti naamalle. Huomioithan, että rautakompressori käyttäytyy hyvin eri tavalla, kuin plugari vaikka valmistajan mainos toista väittääkin. A/B-vertailulla se tämäkin asia saadaan tyylikkäästi selville.

Aivan sama, kuinka vanhat kielesi ovat – isopropyylialkoholi ja rätti saavat ne kuulostamaan uusille.
Ivan Apikov / Jellyfish Inn

Otsikon alle tavallaan sopii myös muutama sana kielien puhdistamisesta. Vuosikausia mystinen vireonkelma piinasi kitaraäänityksiämme. Oli hetkiä, jolloin kitaraa ei millään saanut vireeseen. Usein päädyimme virittämään jopa puolikkaan studiopäivän verran. Nyt on tämäkin onkelma selätetty ja vinkkimme ei takaa vain parempaa virettä, vaan myös säästää rahaa kitarankielien harventuneen vaihtovälin ansiosta. Lue lisää Paras viritysvinkki ikuna -kirjoituksestamme.

Isoin asia, jonka sessioista opin tai oikeastaan sisäistin, on päälleäänitysten ”lukkiutuminen” ja sen kuuleminen. Kaikki on kiinni siitä mitä kuulet, ei siitä kuinka gridiin tahdit menevät jne. Tulkinnan pitää elää oikealla tavalla taustaan nähden.
Rami Kinnunen / Faulty Messenger

Groove ja “lukkiutuminen”

Mikään editointi ei anna samaa lopputulosta, kuin “lukkiutumisen” tuoma täydellinen groove. Tämä tapahtuu olemalla niin rentona kuin mahdollista ilman yhtäkään ajatusta. Kun soittimet soittavat napakasti yhteen, on itse saundikin paljon parempi. Tästä syystä yleensä äänitän hieman useampia ottoja muihin äänittäjiin verrattuna.

Parempaa kitarasaundia – Tommi Tuhkala, Anssi Kippo & Juho Koski in Astia-studio A

“Lukkiutumisella” on sanoinkuvaamaton taika.
Juho Koski / Spell Of Torment

Opettele kuuntelemaan rumpalia. Mitä enemmän aikaa treenikämpällä vietät, sitä tiukemmalta ja paremmalta saundaatte.

Yhdessä soittaessa grooven löytää soittamalla ja kuuntelemalla.
Masi Hukari / Faulty Messenger, ex-Apulanta, ex-Amoral

Mallintavat digitaaliset vahvistimet

Ettei tämä nyt vaan olisi se osio, josta saan eniten negatiivisia kommentteja? Vaan eipä auta, kun kaikesta aina rehellisesti kirjoitan, en voi sanojani säästellä tämänkään suhteen. Emme suosittele digitaalisia vahvistimia saati vahvistinsimulaattoreita kenellekään, ellei saundin tappaminen ole tavoitteena. Toki sieltä tulee identtiset taajuudet alkuperäiseen vahvistimeen verrattuna, mutta äänessä on enemmän kuin pelkkä taajuusvaste. Helpoin tapa kuulla ero, ja kun sen kerran kuulet et voi sitä enää olla kuulematta, on kiinnittää huomiota tuleeko ääni ulos kaiuttimesta. Kyllä vaan, siis ulos kaiuttimesta.

Kun soitat putkivahvistimen läpi ilman yhtäkään digipedaalia, ääni täyttää koko huoneen. Digitaalisissa vaihvistimissa ääni “jää kaiuttimen sisään”. Mielestäni tämä on erittäin hämmentävä ja samalla myös siisti ilmiö! Sama tapahtuu keikoilla, jotka miksataan digitiskillä. Tämä on yksi niistä syistä, miksi lähes kaikki keikat kuulostavat sangen surkeille. Olen hämmästyttänyt paikallisen yliopiston professoreitakin esittelemällä tämän ilmiön heille ja toistaiseksi, vaikka he tämän selvästi kuulevat, eivät ole kyenneet asiaa selittämään!

Olet sydämelliseti tervetullut Astia-studiolle demonstraatioon aiheesta. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi treenikämpällä rumpali kuulee putkivahvistimen, mutta digivahvistimesta loppuu potku eikä se silti rumpalille kunnolla kuulu.

Jo pelkästään se, että se hypnoottinen näyttö puuttuu sessiosta, auttaa keskittymään enemmän siihen mitä kuulee ja tuntee.
Rami Kinnunen / Faulty Messenger

Kitaran äänitys

Kun vielä suostuin äänittämään tietokoneelle, jokaisessa biisissä oli usein hyvin monta raitaa kitaraa. Siirryttyäni kelanauhaäänitykseen ymmärsin miksi useita kitararaitoja tarvittiin. Tietokoneäänityksessä katoaa yllättävän paljon informaatiota ja sitä kompensoidaan äänittämällä lisäraitoja. Lue lisää kokemuksestamme Ensiferum-yhtyeen kanssa tästä linkistä ja kuinka kelanauhaäänitys sai heidät huomaamaan, ettei melodiakitara välttämättä tarvitse tuplauksia, oktaaveja saati muita lisähöysteitä.

Lue lisää: Kuinka Ensiferum päätyi äänittämään Two Paths -albumin nauhalle osa 1

Parempaa kitarasaundia – Markus Toivonen from Ensiferum in Astia-studio A.

…merkittävin saundiin vaikuttava asia oli se, että äänitettiinkö kitarat digitaalisesti tietokoneelle vaiko analogisesti kelanauhalle. Kelanauhalta ne vain yksinkertaisesti kuulostivat paljon paremmalta, kuten rummut, basso ja kaikki muukin…
Markus Toivonen / Ensiferum

Rytmikepukat on hyvä panoroida äärivasemmalle ja äärioikialle. Jos niiden tuplaaminen on tarpeen, en suosittele käyttämään samaa saundia. Identtinen määrä säröä neljällä raidalla saa yleissaundin hyvin suttuiseksi. Vähennä kolmannen ja neljännen kitaran säröstä ainakin puolet pois ja yllättäen tuplakitarat tuovatkin lisää voimaa, josta on suttuisuus kaukana.

Mene Astialle ja valmistaudu siihen, että ensimmäinen kitaraäänityksesi kelanauhalle tulee olemaan mullistava kokemus ja mitä todennäköisimmin muuttaa elämäsi!
Ivan Apikov / Jellyfish Inn

Älä koskaan äänitä käyttäen mp3:sta

Ihmettelin usein miksattavaksi lähetettyjen raitojen groovea tai pikemminkin sen puutetta. Kuulosti siltä, etteivät instrumentit osuneen juuri lainkaan yhteen. Aloin kysellä bändeiltä miten raidat oli äänitetty ja yleisin vastaus oli: kotona. No, tämä nyt ei ihan täysin onkelmaa selittänyt, joten selvitin asiaa syvemmin ja bändit paljastivat äänittäneensä kitarat mp3-rumpumiksauksen päälle. Tässäpä vasta mahtava onkelma, jota jengi ei yleisesti tiedä!

Ämpäri “huojuu” rytmikkään epärytmisesti ja sen mukaan äänitetyt kitarat huojuvat myös. Kun näin purkitetut raidat siirretään takaisin wav- tai-missä-tahansa-formaatissa-sessiosi onkaan -muotoon, kitarat ovat kaukana rytmisestä lukkiutumisesta eikä groovesta voida edes kuiskata. Ellet tavoittele kaameaa lopputulosta, suosittelen välttämään mp3-tiedostojen käyttämistä äänityskinhommissa.

Kitaran äänittäminen menee usein sellaiseksi turhaksi näpräämiseksi ja asioiden korjailuksi.
Masi Hukari / Faulty Messenger, ex-Apulanta, ex-Amoral

Kuten mainitsin kirjoituksessani Sessioon valmistautuminen, kitaraa ei kannata äänittää rumpujen ja samaan aikaan nakuttavan klikin tahtiin. Metronomia tulee käyttää vain niissä kohdissa, missä rummuilla on tauko. Tämä parantaa musiikkisi tiukkuutta huomattavasti. Vielä parempi olisi jos jättäisi klikin kokonaan pois ja antaisit kappaleen elää tempollisesti omaa elämäänsä.

Sitä on vaikea selittää, mutta itse koen, että nauhalle tarttuu enemmän kuin vaan ääni, syvempänä ja kolmiulotteisempana.
Rami Kinnunen / Faulty Messenger

Kaapeleiden tärkeys

Tykkään hämmästyttää kitaristejakin demonstroidessani instrumenttikaapeleiden eroa. Jok’ikinen soittaja on aluksi todella epäileväinen aiheen suhteen ja silti demonstraationi jälkeen he pyytävät saada käyttää sekä ostaa Vovox-kaapeleita. Ero ei todellakaan ole pieni eikä sellainen, jonka vain harvat ja valitut kuulevat. Henkilökohtainen tavoitteeni on vaihtaa kaikki Astia-studion kaapelit Vovox:eihin, mukaan lukien virtapiuhat, sillä tiedän kuinka paljon ne saundia parantavat. Se, kuinka virtakaapeli voi saundiin vaikuttaa tarvitsee erillisen tai ehkä jopa useampia kirjoituksia.

Parempaa kitarasaundia – Anssi Kippo, Rami Kinnunen & Pekka Johansson at Astia-studio.

…viime sessiossa sain myös kokea pienoisen yllätyksen soittopiuhan vaikutuksesta vahvistimen käyttäytymiseen ja vieläpä erittäin positiivisella tavalla. Vovoxin kaapeli osoittautui enemmän kuin edukseen.
Rami Kinnunen / Faulty Messenger

Ovat sydämellisesti tervetullut testaamaan Vovox-kaapeleita kanssani Astia-studiolle. Suurella ilolla demonstroin eron, jotta sinäkin pääset nauttimaan huomattavasti paremmasta saundista.

Vovoxit oli mullistava kokemus! Nehän muutti soundia kertaheitolla kirkkaammaksi ja selkeämmäksi. Ihan ku joku olis nostanu peiton kaiuttimien edestä!
Masi Hukari / Faulty Messenger, ex-Apulanta, ex-Amoral

Kokemukseni mukaan instrumenttikaapelin vaihtaminen parantaa saundia eniten. Kaappipiuha avaa yläpään ja muuttaa sen miellyttäväksi. Myös virtajohto vaikuttaa saundiin yllättävän paljon, mutta hintansa takia kannattaa ensin vaihtaa instru- sekä kaiutinkaapelit.

Vovox-kaapelit signaaliketjussa avasivat soundin yläpään ihan uudella tavalla ja tekivät siitä korvalle nätin sekä helposti säädettävän. Enää ei tarvitse korjata liian kirskuvaa yläpäätä soitolla, vaan nyt pystyy luottamaan soundiin ja keskittymään soittoon.
Jarno Junnonen / 2nd Season Band, Fixin’Janey, Bandit Queens

Demonstroin Vovox-kaapeleiden vaikutusta jokaiselle studioomme saapuvalle kitaristille ja monet päätyvätkin uusimaan piuhansa. Kun eron suuruuden ymmärtää, ei paluuta vanhaan enää ole. Hyvä saundi tulee olla kaikkien saatavilla ja nykyään kaapeleilla on huomattavasti suurempi merkitys, kuin aiemmin.

Äänitettyyn kitarasaundiin vaikuttaa hyvin paljon se miten, missä ja millä kitaran saundi on tallennettu sekä kenen toimesta. Astia-studiolla Anssi Kipon kanssa huomattiin mm. se, että jo pelkästään soitto- ja kaappipiuha sekä jopa vahvistimen sähköjohto vaikuttivat saundiin. Paremmilla johdoilla saatiin parempi saundi.
Markus Toivonen / Ensiferum

Lue myös tämä: Parempaa kitarasaundia osa 2

Kerrataanpas vielä vinkkimme parempaan kitarasaundiin:

#1 Valitse sopiva kitara sekä vahvistin tatsisi ja mieltymystesi mukaan
#2 Ruuvaa vahvistinta, kunnes saundi on kohdallaan. Mitä vähemmän eq:ta mikseristä tahi plugarista, sitä parempi
#3 Huomattavasti luonnollisemman saundin saat siirtämällä mikrofonin kauemmas kaiuttimesta
#4 Äänitystilanteessa käytä hardware-prosessointia ja vältä plugareita
#5 Älä äänitä mp3-miksauksen päälle
#6 Opettele “lukkiutumaan” muiden kanssa parantaaksesi saundianne
#7 Kokeile putkivahvistinta mallintavan vahvistimen sijaan. Kumman ääni tulee ulos kaiuttimesta?
#8 Vovox-kaapelit parantavat saundia huomattavasti enemmän, kuin uskallat kuvitellakaan
#9 Vähennä vireongelmia ja säästä rahaa kielien suhteen käyttämään Parasta virityskikkaamme ikuna

Jos haluaa ottaa kitaransoiton vakavasti; ryhtyä kitarasepäksi, soundin käsityöläiseksi, niin – vanhanaikaisesti ilmaisten – kitaristin pitää etsiä omaa sielua ja heijastaa sitä soitossaan.
Matti Hovi / Ghost Of Youth, Matti Hovi Collective, The Siissidös

 

Näin parannat kitarasi virettä

Ensimmäisen osan päätössanat

Kiitos kun luit vinkkini parempaan kitarasaundiin. Vaikka olisitkin jostain vinkistämme aluksi eri mieltä, suosittelen silti testaamaan monien vuosien ja lukemattomien sessioiden aikana toimiviksi todettuja metodeja. Olemme ne kanssani työskentelevien bändien kanssa yhdessä erinomaisiksi havainneet.

Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.

Tiesitkö, että Astia-studio toimii Vovox-kaapeleiden virallisena Suomen maahantuojana? Varaa maksuton demonstraatio klikkaamalla tästä ja pääset kokemaan eron itse. Jos taas ostopäätös on jo tehty, klikkaa tästä ja tilaa Vovox-instrumenttikaapeli Astia-studion verkkokaupasta. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Kirjoittaja